tiistai 30. syyskuuta 2014

Marjassa


Hillassa

Puolukassa

Mustikassa

Meikä koko mullistelevassa kommeuessani mansikassa. Ja kitkentähommissa.
Vareksenmarjassa

Vatussa

Kusessa

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Reissussa

MO! Viimeset kymmenen päivää on menny kotimaanmatkailuun. Ensimmäisenä suunnattiin Rovaniemelle suvun kesämestaan. Kysseessä on reilusti toistasattaa vuotta vanha "melkein kesäasuttava" hirsitalo. Pientä extrementuntua oli ensimmäinen ilta, koska sisällä oli +10 astetta eikä kukkaan jaksanu pimiässä satteessa hiippailla mettänreunaan avvaamaan vesihannaa.


Oikiasti viihyin. Pari yötä tuolla. Marjastusta, saunaa ja lukemista. Sitte siirryinki Sodankyllään köllöttelemään mummilaan ja toverin luo, joka muutti vasta. Sodiksessa markkinat, kirpparit, mummin ruokaa, paskan puhumista, kirjaston leffoja ja hiacella kaahailua. Semmosta ei niin tapahtumarikasta, mutta ihanaa. Luntaki tuli hetkeksi!


Kirpparilta löyty kriittinen puuttuva osanen meikän keittokirjakokoelmaan:


Miten oon voinu ellää iliman nuita :D 20 sivua perunajälkiruokia ja -leivonnaisia! Muutama yö Sodiksessa ja sieltä sitte armaan Eskelisen kyytissä yöksi Ouluun. Ja seuraavana päivänä kohti Kajaania. Myös Kajjaani sisälsi kirppareita, mummin ruokaa ja köllöttelyä, mutta myös paikallisia nähtävyyksiä. Joista päälimmäisenä mielessä tietenki Mantan grilli! Yheksällä vaivasella eurolla sai massiiviset makkispekkikset JA 150 rammaa lehtipihiviä. Totally worth it. Kajjaanin kirpparit ja divarit tarjos muun muassa puuttuvan kirjan yhestä dekkarisarjasta mitä kerräilen, sekä lättypannun. "En mää vaan oota, että lättypannulle löytyy tarvetta, vaan lättyjä täytyy nyt tehä ku se pannu on."

Linnassaki käytiin. Sieltä löyty valkosia kissankelloja. Niitä oon nähny aikasemmin vaan tuolla meijän kesäpaikassa. Onko niitä oikiasti ees olemassa, vai kuvittelenko vain?



   

  
Pikkupossu nuuskii syksyä

Tämän https://www.youtube.com/watch?v=tM-sizAW_Xk biisin innoittamana piti käyä tietenki tarkastamassa myös tärkein turistikohde.

Tilhitiellä ei paskaa niellä

torstai 18. syyskuuta 2014

Sano mua rehtoriks.

#kutsumua http://www.lukio.fi/kutsumua/

Meikä ei ylleensä juuri pittaa mistään kampanjoista somessa. Tai missään. Paitti esim Hesen alekampanjoista. Ja siksi toisekseen meikä ei nuita risuaitoja oikeen käsitä. Tai että miksi semmonen pittää olla sanan eessä että voi olla tvitterissä? siiskö..mitä? Ei meikä näistä tiiä. Onko se ees twitteri mihin ne tullee ne risut vai joku muu... No kuitenki :D Nii että ohan se kiusaaminen perseestä, mutta ei meikä niinkään sillä aatellu kirjotella, vaan ihan omaksi huvikseni.


Meikää ei oikiastaan ole edes kiusattu koskaan erityisemmin. Tietenki nyt sitä semmosta perus paskaa mitä teinitytöt harrastaa ja lapset, mutta ei mittään systemaattista tai erityisen traumatisoivaa. On meikää monesti koitettu kiusata, mutta en oo vaan alistunu siihen ja hyvin pitkälti haistattanu paskat kiusaajille.

Mutta ohan meikää elämäni aikana kerran jos toisenki aliarvioitu ja varmaan joillaki ollu pahat mielessä siinä taustalla. Ei ole yks tai kaks kertaa ku meikää on sanottu tyhymäksi. Eiku korjaan, tyhmäksi. Tyhymä ja pöliä meikä kyllä on, mutta oikiasti tyhmä en. Jostaki syystä monet luulee, että jos on ilonen, äänekäs ja nauravainen niin pittää olla kans tyhmä. Ja jos ei ole koko aikaa laukomassa jottain nohevaa ajankohtasista asioista tai käytä arkipuhheessa hirviästi sivistyssanoja, niin sillon on tyhmä. Kai se oma älykkyys pitäis koko ajan nostaa jollekki jalustalle, että sitä ois kansan silimissä vakavastiotettava ja fiksun olonen. Muttako mulla ei vaan kiinnosta. On niin palion hauskempaa ellää vaan ihan pöliänä ja olla niin lapsellinen ko vaan kerkiää olemaan. Ja jos jotaki en tiiä niin kysyn. Sillonki on tyhmä jos kyssyy. Jos on palion äänessä ja kirvaa kovasti niin on tyhmä. Jos tykkää höpöttää kisuista ja katella lastenohjelmia niin on tyhmä, tai vähintään vähän hias. Niistä siis ei voi vilipittömästi vaan tykätä jos on ihan normiälykäs jannu.

Vuosi vuojelta meikä on vanahempi ja näin ollen joka vuosi pittäis normien mukkaan käyttäytyä ankiammin ja ankiammin. Luulis sen riittävän, että ossaan pittää itestäni huolen niinko aikuset, hommaan koulutuksen niinku aikuset ja teen semmosia hommia mikkä mulla itellä kiinnostaa, niinku lapset. Ei aikusena sais ennään tehä mitä haluttaa. Pittää vaan istua siinä saatanan oravanpyörässä määkimässä ja kulukia sinne suuntaan mihin yhteiskunnan normit on päättäny meikän nokan suunnata. Paskanvitut. Meikä tekkee just niinko ittiä huvittaa. Jos ihimiset on niin mustavalakosia, ettei ne voi käsittää, että sama ihiminen voi olla hilpeä ja samalla fiksu, niin oma on häpiänsä. En tiiä, kai tämäki on joku kannanotto. Että voi ihimiset vituttaa vaikkei kiusaamista olekkaan juuri kokenu. Tai no "kiusaamista se on pieniki kiusaaminen", mutta meikä on kokenu sen vaan osana lapsen ja nuoren kasvua. Ja ajattelin kyllä penikkanaki, että on tuolla varmaan surkia elämä ku jaksaa kiusata. Säälitti se kiusaaja. Jos kaikenlainen kiusaaminen jättää jäläkensä niin tässä tappauksessa se on ollu positiivinen. Oon entistäki kovempi jätkä enkä pelekää mittää. Paitti haita.

Huh, vissiin sellaillu liikaa lukijanpalstoja tännää ku meinas ruveta kiehumaan. 

Ruskie neitsyt, valgie neitsyt

Eihän tuosta menny vuorokauttakaan ko kätisin ettei aikuset saa käyttää värejä ja nyt sitte värjäsin tukkani ruskiaksi niinko aikusilla. Mutta meikä onki kaksinaismoralismin kuningatar - kaikkien puolella kaikkia vastaan. Ei oo varmaan kymmeneen vuoteen ollu ruskia tukka ja oon niin mielissään ettei mittään järkiä.


Kovasti väitti internetti, että jo puolipitkään tukkaan tarvitaan kaks pakettia väriä. Mahollisesti enemmänki. I call bullshit. Vejin yhellä paketilla like a boss ja tuli parempi ko ootin. Meikä super ja ihana. Niin ja tein tuon bannerinki eilen, pittää varmaan tehä ainaki kymmenen lissää ko liikaa siistejä fontteja siinä lasten kuvanmuokkausohojelmassa :D Pistinpä tuohon kylykeen marttalinkinki ko tuntu olevan olennainen.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Showpainihousut ja tiukka avautuminen väreistä.

Joku mulliturpa on saanu päähänsä, että aikusten kuuluu pukkeutua vaatteisiin joittenka väriskaala vaihtelee semmosesta hiilenharmaasta hiirenharmaaseen. Satunnaisia heleVETIN haaleita pastellinsävyjä voi vilahella, mutta auta armias että ihan värejä ois. Beiget sun muut ei edes ole värejä. Se on vaalianruskia eikä mikkään beige. Lapset saa pukkeutua enempi tai vähempi tunnettuihin väreihin ku punanen, keltanen ja sininen, mutta aikusille on tarjolla jotaki lyijynharmaata ja graniitinharmaata. Mikä niitten ero sitte lieneekään. Sitte nämä mahongit ja aprikoosit sun muut...ei nekkään ole edes värejä ku mahonki on puuta ja aprikoosi salaatti. Nuo nokkelat nimitykset eri värreille ei auta yhtään sitä värin hahamottamista ku mahonki on käsitteenä kuitenki melekeen yhtä laaja ku esim tummanruskia. Tumma tai vaalia tai siltä väliltä saatana. Karmiinit ja petroolit meikä sitte taas kuitenki hyväksyy, näin vanahana kuvamaataidon ylioppilaana. Vaikka eihän siinä logiikkaa tietenkään ole. En tiiä miksi mulla niin kiehuttaa tämä kysseinen aihe. 

Lipsu vähän sivuraiteille tämä, mutta nii, mitähä meikä ees oli sanomassa...Niin sitä, että ku lapsille valamistettaan aivan ihania vaatteita ja lukemattomat kerrat oon niita katteellisena ihastellu. MUTTA, meikähän on todella näppärä käsistäni ja kaupasta saa värikkäitä lastenkankaita, niin hätä ei olekkaan tämän näkönen. Kävin sitte hakemassa tuommosta äriää showpainijakangasta. Nauratti se jo kaupassa ja kotona ko hoksasin, että nuilla ukkoilla on eri ilimeitä niin nauratti lissää. Kattokaa nyt :D



Mulla on semmoset maailman mukavimmat yöhousut (joita käytän kyllä ympäri vuorokauen), joista en halua luopua, mutta ko ne alakaa olla reikäset ja liian roikkuvat. Kätevänä emäntänä sitte uusin niistä pöksyistä tuon "kuminauhaosan" vyötäröltä ja lahkeista. Tarkotus oli tehä yhestä vanahasta paijasta kokonaan uuet housut mutta seki oli niin hiuti että ois näkyny hanuri läpi. Koska siis yöhousujen kans on oltava kommandona. Vähäsen vilikkaa persaus kyllä näissä korjatuissaki housuissa, mutta kaikkia ei vaan voi saaha.

Tadaa! Hovikuvvaaja oli muissa hommissa niin piti ihan ite ikkuistaa nämä pöksyt.



Kuvista ei ehkä käy ilimi, mutta meikä on varsin suurpiirteinen nuissa ompeluhommissa(ki). Kaikki rääsyt on sisältä ihan kaatopaikan näkösiä, eikä saumat nyt ehkä ihan ole suoria tai vaatteet symmetrisiä. Mutta ei se laatu vaan se määrä. Kelepaa mulle niin saa kelevata muillekki.

Ompelukamat mulla on sen sijjaan yllättävänki hyvässä järjestyksessä. Kankaat on miltei leipattuna sängynaluslaatikossa ja muu sälä vanahassa viehepakissa.

I shit you not.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Paskalakit häärää äimänkäkenä.

Kirjottelin yks ilta jo jottain päivitystä, mutta se oliki niin armottoman tylsä, etten julukase ees. Sen sijjaan julukasen kasan kuvia. Meikä löysi semmosen lasten kuvanmuokkausohojelman niin mopohan se lähti taas hanskasta. Tuli niin boheemia taijetta, että kannattaa valamistautua tajunnan räjähtämisseen.







Pari päivää sitte seikkailulla löyty mahtava alikulku junaraan vierestä. Sinne oli kansakuntamme tulevaisuus teheny taijetta oikeen urakalla, muun muassa tuon paskalakit häärää äimänkäkenä -teoksen. Tulispa tuosta yhtä lentävä lausahus ku paska kaupunnista on aikanaan tullu. Tässä ois vähän aliskan antia.






Hartaasti toivon, ettei byrokratian hommeiset hammasrattaat tuhoa tuotaki taijetta. Aivan älyttömän hienoja tuherruksia ja vielä semmosessa paikassa ettei luulis häirittevän. Tuo on ihan tuommonen autenttinen klassinen sillan alunen. Semmone misä rantojen miehet tykkää pötkötellä. Eli just semmonen läävä misä tykätään seikkailla tuon meikän miesystävän kans. Kututaan sitä vaikka Köpiksi tästä etiäppäin.

Eipä täsä oo oikeen muuta joutanu ku siltojen alla pyöriä. On meikä ostanu kangasta yöpöksyjä varten, mutta esittelen sen kankaan vasta ku byysat on valamiit. Ommuuten varsin tyylikäs kangas. Ostin ensin kirpparilta lasten paijan tuota housurojektia varten, mutta kah, oliki kerrassaan kelpo käyttöpaita. Hintaki vaan kämäset 50 senttiä!

Ainii tekihä meikä ruokaa eilen, iha omatekemää. Mutta ei taija kuitenkaan ihan kuvan arvonen annos olla. Ihan vaan pottuja, lindrstöminpihivejä ja sipuli-persiljasoosia. Kyllähän sitä ennemmin söi ku turpaansa otti, mutta pittää viilata vielä "reseptiä". Resepti lainausmerkeissä siksi, että en tiiä lasketaanko reseptiksi jos vaan huutaa kirjan sivvuille että PISTÄ KAIKKIA SOPIVASTI NII TULLEE HYÄ. Mistä tuliki mieleen, että voisin esitellä meikän oma tekemän keittokirjan parraita paloja tässä kans.

torstai 11. syyskuuta 2014

Omenahommat

Meikän äiti on kasvattanu (tai ne on kasvanu itestään) aivan raivolla omenoita. Niin, että katkennu oksat puista. Ja koska omppujen kans on sama ku marjojenki, että ei voi jättää pillaantuun vaan pakko hyödyntää, vaikka 1) oon allerginen raa'alle omenalle ja 2) ei kukkaan tykkää nuin palion omenasta tai sen jalosteista. Äiti on kasvattanu muutaki ruokaa. Tai äitin herrastoveri.

Tässä äitin tekemää ruokaa.






















Viikonloppuna ois potunnosto niin vissiin juurexia tullaan syömään jonku aikaa. 

Ompuista tehin hilloa, tai ehkä enempiki sosetta. Parit kaverit ja yks kappale anoppeja saa purnukat hilloa niin pitihän ne koristella tietenki. Meikä vanaha askartelija. 

Tässä tämmöstä nätimpää purkkia. 


Siinä vastuullisen cockaajan keittiö. Jauhesammutin ja sammutuspeite löytyy. Mutta myös liekitin. Protippinä semmone, että nuo paperiset muffinssivuoat näyttää passaavan tuommosen pilttipurkin kannen päälle niinkö nyrkki silimään. Kysseinen vuoka lienee hankittu clas ohlosonilta, eli ei oo varmaan hintakaan turhan suolanen ollu. Tuo musta on vaan jotaki jämäkangasta, mutta siihe sattu sopimaan semmone musta pikkiriikkinen hiuskuminauha ympärille just hyvästi. Saatto osua käytetty kumilenksu niin siinä on tukan hajuja. 

Purkit loppu niin piti pistää rasioihin. Nämä urpoversiot mennee varmaan kavereille ku ne arvostaa tarroja.



Omenahillon ohoje mennee kutakuinki näin:

- Sopivasti omenoita
- Sopivasti vettä
- Sopivasti sokeria
- Sopivasti kanelia
- Sopivasti aikaa ja purkkeja

Kuori ja palottele omput, ota kaikki shaisset sisältä poisa. Itellä sattu olemaan semmosia kananmunan kokosia pehemeitä omenoita. Kuoriminen ja siistiminen oli aivan järettömän kivvaa. Pistä ne omenat kattilaan ja pikkusen vettä perrään. Ehkä joku kaks desiä esim. Ei liikaa ettei mee liian löysäksi, ku tähän ei tuu hillosokeria. Pistä kanelia sopivasti. Keittele niin kauan, että omenat on aika soosia, pikku paloja voi olla vielä ehejänä. Ite tykkään sattumista hillossa. Käytännössä tähän mennee jotaki kymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Riippuu kaikesta. Sitte ko se on valamis nii pistä purkkeihin ja jäähytä. Koristele purkit aivan sairaan hienoiksi.

Meikä teki maailman toiseksi tai kolomanneksi parraita köyhiä (tai rikkaita) ritareita hillon kaveriksi.
Toiseksi parraita oli ehkä kuitenki Rauhalan ritarit joskus kevväällä. Ei tarvinu kermaa tai hilloakkaa ja oli silti niiiin makoisia. Jätän ykkössijan vielä auki siltä varalta että teen joskus vielä parempia.

Tämmösiä



Oon taas panostanu kuvviin ihan hirviästi. Ei vaan oo ihan niin inspiroivia kohteita, että jaksais oikialla kameralla kuvata. Välittyy sanoma varmaan näilläki. Sulanutta semisti juoksettunutta kermaa ja puklun näköstä hilloa. Oon muute käyny muutamaa keittiöaiheista koulua. 

Mutta kerman koostumuksesta voi syyttää tuota vatkulaa! Välttämättä halusin vatkata kerman tuommosella symppisvispilällä ku oon joskus kirpparilta semmosen hamstrannu. Se ei oo tavallinen vispilä, muttei myöskään sähkövatkain, niin vatkula lienee sopiva nimitys. Todella hiasta, vaikiaa ja äänekästä sillä vatkata. Varmasti puolittuis ainaki vatkausaika sähkövatkaimella. Mutta se on niin sympaattinen pikku vekotin!

Ritareillekki meikä on kirjottanu ihan ohojeen ylös

- Vajjaa ranskanleipä
- Muna
- Joku nelisen desiä maitoa
- Sokeria vähän
- Suolaa vielä vähemmän
- Kanelia vähän enemmään ku suolaa, mutta vähemmän ku sokeria
- Rasvaa paistoon
- Hillua ja kermavaahtua kaveriksi

Pistä pannu rasvoineen kuumeneen. Sekota maito, muna, sokeri, suola ja kaneli (mieluusti symppisvatkulalla) ja kippaa lautaselle. Leikkaa leivästä kaheksan vajjaan kahen sentin siivua ja uita maitovellissä. Uita vähän kauemmin ku eka aikoisit, niin tullee varmaan ihan hyvä. Kukkaan ei tykkää kuivista ritareista. Paista semikuumalla pannulla ne leivät ja vejä hillon ja kermavaahon kans.

Täsä vielä Jouni.


lauantai 6. syyskuuta 2014

Evästä

Tehin lappapuuroa punaherukoista. Eiiiijjuma miten hyvvää. En tee ennää puolukoista ikinä.

Tässä taas helevetin inspiroivia kuvia tuotoksista.


 Niin vaalianpunasta!



Ainii ja meinashan meikä laittaa ohojeenki,

~8dl vettä
~6dl punaviinimarjoja
2dl mannaryynejä
sokeria

Pistä sopiva määrä vettä issoon kattilaan. Litrakaan ei varmaa ois liikaa.
Pistä sekkaan pikkusen sokeria ja punaviinimarjoja kans sopivasti. Eli jonku 5-7dl varmaa.
Keitä niin kauan että marjoista lähteny väri aika hyvin ja ruvennu hajjoileen. Siivilöi helevettiin ne marjat ja runno niistä oikiasti KAIKKI mehu irti. Pistä mehu takas kattilaan, vispaa mannaryynit (joita kans voi pistää sopivasti, eikä just kahta desiä) sekkaan ja sokeria varmaa joku desi pari. Keitä viitisen minnuuttia ja testaile piisaako sokeri. Jos kelepaa nii anna sitte jäähtyä kunnolla ja sitte sähkövatkaimella hurrautat kuohkeaksi. Jos ei kelevannu, nii pistä lissää sokeria ja toista äsköne.

Syö.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Valmis!

Sain ekan neulomis-virkkaus-hässäkän valamiiksi. Aivan upia tuli. Kysseinen tuotos on tiskiriepu tai pöytäluutu, mutta toivomuksesta pittää tehä tuommonen persrätiksi suihkuun. Tarkotus oli siis harjotella ja kattoa miten tuo neulominen ja virkkuu lähtee sujumaan. Testasin paria virkkaushommelia tuossa reunoissa ja koitin neuloa mahollisimman siististi vaikka lanka oliki ihan kusesta. Eihän siitä mittään tullu. Mutta sen pitemmittä puhheitta, behold:



Ihailkaa kätteni jälkeä. Kuvaki on tosi hyvä. Toimivuutta en oo vielä testannu. Varmana aivan uskomaton riepu. Että jooh, jos sitä pikkusen vielä reenailis tuota hommaa ennenku rupiaa jotaki vilttiä tekemään. Oon kolome päivää koittanu käsittää niitä virkkauksen silimukoita, mutta ei mee jakeluun. Jokku helevetin puolipylväs ja pylväs ja piilosilmukka. Aivan käsittämättömiä.

Että täsä kait tämä aika kulluu ku kattelee snuukia ja jeivauta, kätfissiä ja teen maam kolomosta ja opettellee virkkaamaan. Vois olla paskemminki asiat.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Kerran en ommellu.

Tämä ulukoasuki kussee näköjää. En jaksa tehä asialle mittään. Näkkee siitä lukia.

Kisut lösöttää pitkin kämppää ja meikällä on täsä makkuupussi ja pehmoinen viltti jalakoilla nii ei hirviänä inspiroi tehä mittää. Ei jaksa ees käsiä liikuttaa.

Välistä meikällä pallaa käämit ompeluun ihan totaalisesti nii sitte pittää tehä jottain muuta. Monesti meikä askartellee, piirtää, tekkee evästä tai haahuilen pihalla. Assuin Salosa joskus niin sielä piti tuunata pari lamppua ku ne oli aivan törkiän näkösiä alunperin. En nyt muista onko niistä alakuperäsiä kuvia jossaki, voi olla nii pistän ku jaksan.

Tämä lamppu tässä oli semmone perus pöytälamppu tai mikälie. Kyllä te tiiätte. Ihan tavallinen ja kellastunu ja törkiä. Pistoke on kans pikkusen hajalla. Noh, yks ilta kattelin tuota lamppua ja oikeen puhkuin vihhaa sitä kohtaan. Otin rommikolan ja rupesin askartelemaan. Tuommosta servettiä semmosella liima-vesi-hässäkällä sudittu tuoho päälle ja maalattu kultasella tuo kuuppa. Timantti napiksi. Vieläki käytössä, koska kovinta kammaa.



Sitte tämä se vasta onki hieno. Tämän askartelin ihan selevin päin. Löyty joskus kirpparilta ehkä vitosella tuommone siisti lamppu. Oli semmone keltanen tuo metallirenkula (tästä on muute kuva jossaki), maalasin vaan sen valakiaksi ja liimasin timantteja roikkumaan alas. Aivan vitun hieno tuli, mutta sitte jättiin erreyksissä vanahaan kämppään ku muutin ja joku hullu käski ottamaan timantit poisa ku oli akkamaisia. Niiiiiin vääräsä. Hakis ens kesäksi strömsöön kesätöihin.
Noniin. Virkkaustouhu on edenny siihen pisteeseen, että mulla on kesken pipo, tiskiluutu, villasukka, tilkkutäkki ja yhen kaulahuivin alun purin jo. Yks lakana on leikattu parin sentin siivuiksi. Lankoja on ostettu vissiin kaheksan kerrää, puikkoja yhet, koukkuja kaks. Mutta palataan siihen sitte ku oon saanu mittään valamiiksi.

Vois kirjata suunnilleen alusta lähtien tänne mitä on teheny ja millon. Ihan ensimmäisiä kyhäelmiä ei varmaan oo tallessa ennää, mutta eipä niissä palion muistelemista olekkaan.



















Tämmösen röyhelöhammeen tein muistaakseni lukion alussa...tai ehkä yläasteen lopussa. Sinä vuonna tais olla madetojalaisten bailut lääkiksen killalla. Tai lyskalaisten. Aivan superhyvin on muistissa nämä vuojet. No kuitenki sielä juhulisa oli disney teemana nii piti tehä liisa ihimemaassa-hame. En ollu ommellu juuri mittään varmaan vuoteen tai parriin. Isältä löyty tuommone vanaha kauhtunu lakana ja varmaan eurokankaan alelaarista pitsiä. Oiskohan vetoketju esim penikoitten vauvanvaatteista tms. No kuitenki, kierrätyskampetta hurraa. Jollaki mäihällä onnistuin ompeleen, katoin vähän mallia yhestä hammeesta missä oli tuo lantiokaistale samallainen. Muuten tuuripeliä. Ompelua, purkamista, ompelua, kirroilua, purkamista. Mittaaminen tai kaavat on ihan turhia. Ihan hyvä tuli. Käytän iteasiassa vieläki. Onkoha se sitte ainaki 8 vuotta vanaha. Ei todellakkaan voi muistaa.

Nuin jes. Kohta vois pistää jonku värikkäämmän vaatteen.