keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Ruokaa ei voi koskaan olla liikaa.

Vielä viimehetken reseptit jakkoon HEP!

Tuli semmone olo, että meikä haluaa jouluna jäläkkäriksi pannacottaa. Sen kaveriksi tein sitä lakkahilloa jo aikasemmin. Ois voinu tehä jotaki joulusempaa, mutta miksi vaivautua ku tämä kerta on hyvvää näinki.

Tuli mieleen että oon saattanu tämän ohojeen kertoa ennenki. Miten helevetissä on mahollista, että vaikka päivityksiä on yhteensä joku seittämän, niin silti en muista YHTÄÄN mitä oon niissä höpissy :D No, tämä on niin tykkiohoje että kelepaa toistellakki.



Pannacotta (menkää roskiin oikeenkirjotustenne kans)
kuuelle (yhelle)

5 dl kuohukermaa
3 liivatelehtiä
2 tl vaniljasokeria (sitä ehtaa, eikä mittää synteettispaskavanilliiiiniä)
0,5-1 dl sokeria maun mukkaan

- Pistä liivatteet lötköttään kylymään vetteen.
- Kattilaan sokerit ja kerma, kiehauta ja keitä pari minuuttia.
- Purista pahimmat veet liivatteista ja liuota kermaan.
- Kaaja kuppeihin aja anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia tai vaikka yön yli. Käytännössä mahoton oottaa yön yli. Kuka malttaa oottaa yön yli että saa syyä kiintiää kermaa? NOBODY THAT'S WHO

Lakkahillo on baras ystävä. Mieluiten just semmone pikkusen kirpakka.


Jaa nyt tajusin, että eihä meikä nuita muita reseptejä voikkaan ennen aattoa jaella. Noh, tämä on senki eestä hyvä sitte.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ihan semmosta rauhallisen seesteistä sekä kirvaamatonta joulua

Päätin otsikon jo ennenko päätin mitä kirjotan. Saapa nähä onnistuuko kirjottaa semmone leipomisteemainen ilonen joulutarina iliman dramaattisia katastrofeja ja kirroilua. Kieltämättä yllättävän mutkattomasti on sujunu keittiötaistelut, vaikka oon jouluhommain kaveriksi haalinu kaikkea muutaki pientä leivoskeltavaa.

Nämä nyt ei oo mittään mullistavia uutuuksia, ku ihan vaan tavallisia joulumössöjä sun muuta. Varmasti löytyy jännempiä ja parempiaki reseptejä, mutta nämä oon henk koht hyviksi todennu ja alas on menny. Näissäki pellaa se sääntö, että jos rohkenee pistää tolokuttomasti voita kaikkeen niin tullee hyvä parempi paras.



Saaristolaisleipä
2 leipää

6,5 dl piimää
5 dl vehnäjauhoja
3 dl kaljamaltaita
2 dl ruisjauhoja
2,5 dl leseitä, näköjään mikkä vaan passaa
2 dl siirappia
1 rkl suolaa
50 g tuorehiivaa
rkl voita 
ja vielä rkl siirappia

Kaks leipävuokaa tarttis kans. Kertakäyttösiä on olemassa, mutta näyttävät kovin pieniltä niin varraisin kuitenki kolome piikille. Alunperin tein tätä vehnäleseillä, mutta nyt pistin kaura- ja ruisleseitä eikä ne ainakaan pahentanu makua. Johtopäätös: mitkä vain leseet on hyviä. Ehkä jossaki tattarileseessä mennee se raja kuitenki. Elä rupia hulluttelleen. 

-Liuota hiiva käjenlämpöseen piimään. Sekota kaikki muuta ainekset piimähiivaan, paitti se yks ruokalusikallinen siirappia.
-Voitele leipävuoat ja kaaja taikina niihin. Pistä liinan alle kohoammaan pariksi tunniksi.
-Paista 150 asteessa ensin 1,5h. Sekota siirappilusikalliseen tilkka kuumaa vettä niin, että siitä tullee sutimispaksua. Sitte sudi sitä leipien pintaan. Paista vielä puolisen tuntia. Jos pinta näyttää liian tummalta (mikä on hyvin suhteellinen käsite), niin leivinpaperia päälle.

Paiston jäläkeen anna jäähtyä ja kippaa vasta sitte. Kuulemma tämä ois parraimmillaan pari päivää viileässä ässehtineenä, mutta AINT NOBODY GOT TIME FOR THAT. Pakastaminen ei tee tälle leivälle pahhaa. Säilyy meleko hyvin iliman pakastintaki, mutta seki on niin suhteellista. Kuullu, että vois kaks viikkoaki säilyä, mutta käytännössähän tämä tullee syötyä reilusti ennen sitä.

Tuninkiosio:

Jos vaikka mitä hulluutta voi halutessaan testailla tämän reseptin kans. Piimän voi korvata esim appelsiinimehulla ja taikinan sekkaan voi nakella vaikka puolukoita, karpaloita, rusinoita tai mitä vaan kuivattuja hedelmiä. Miksei vaikka tuoreenaki, esim muussattua banaania vois pistää makkeutta tuomaan ja vähentää siirapin määrää. Pähkinöitä ja siemeniä voi vähemmänki hullu kokkeilla. Vanahoina hyvinä aikoina vertaki on ruukattu laittaa saaristolaisleipään, vaikkakaan nyt äkäsellä googlaamisella en tämmöstä tietoa löytänykkään. Mutta eppäilemättä se on silti totta ja oon oikiassa. Kokkeilisin ite pistää vaikka 1/3 nesteestä poron tai naudan vertä. Oululaiseen verenhimoseen makkuun voi pistää enemmänki, jos on rössypotut ennenki maistunu.




Ohrarieska
2 rieskaa

3 dl kylmää vettä
5 dl ohrajauhoja
1 tl suolaa

-Uuni 250 asteeseen. Mikäli uuni antaa myöten, niin kuumemmallaki sais paistella. ToDELLA skarppina pittää sitte kytätä sitä kypsymistä.
-Aineet sekasin, taputtele jauhojen kans pellille haluamaasi muotoon. Töki haarukalla reikiä.
-Paista 5-15 minuuttia.
Tämä riippuu nyt ihan täysin sun uunista, sen lämpötilasta ja siitä, kuinka palio kärtsänneestä leivästä tykkäät. Mulla esim on tuommonen köykänen pikku-uuni joka valskaa joka puolelta. Sen ku antaa paukkua kunnolla siinä 250 asteessa jonku aikaa, niin mennee melekeen 15 minuuttia saaha nuo ees nipin napin kypsiksi. Neliässä minuutissa oon kuullu onnistuvan paremmilla vehkeillä.

Tiigerkack

Tiikerikakku

200g pehemiää voita
2,5 dl sokeria
4 munnaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
liraus maitoa
voita ja
korppujauhoja vuokaan

-Vatkaa voi ja sokeri niin vaahoksi ku ne mennee. Tämä on taas näitä haistavittu-ilmasuja mitä keittokirjoisa käytetään, vaikka varsin hyvin tiietään, ettei se lopputulos hyvällä tahollakkaan ainakaan VAAHTOA muistuta. Todella sekasin olevat voi ja sokeri ois lähempänä tottuutta imo.
-Sinne sitte yksitellen vatkaa ne munat sekkaan. Saa vatkata ihan täysillä vielä täsä vaiheessa.
-Viimestään nyt voitele ja korppujauhota vuoka ja pistä uuni 170 asteeseen. Voi tämän tieten tehä heti aluksi, mutta koitappa ite muistaa.
-Jauhot ja leivinjauhe sekasin keskenään ja sinne taikinan sekkaan. Nyt pittää heittää hyvästit sähkövatkaimelle ja siirtyä "kääntelemään" taikinaa kapustalla. (Rivien välistä voi tarkkanäkösimmät lukia meikän antipatiat keskiverto keittokirjoja kohtaan.)
-Ota 1/3 taikinasta erilleen ja sekota siihen kaakaojauhe, vaniljasokeri ja maitoa liraus.
-Lado taikinat vuokaan tiikerimäisesti ja paista tunti.

Protip: Jos et viiti ostaa tuommosta hiekkakakkuvuokaa tätä varten, niin 95% varmuuella onnistuu esim niissä kertakäyttösissä leipävuoissaki. Normi kakkuvuoka on ehkä liian laakia, mutta eiköhän silläki aivan syömäkeleponen torttu tule.

Porkkanalaatikko
2 isompaa vuokaa, olikohan ne litran vetosia suunnilleen

2-3 dl riisipuuroa
kilo kuorimatonta porkkanaa
muna
0,5-1 dl siirappia
suolaa, muskottipähkinää, valkopippuria ja paprikaa
voita vuokien voiteluun
voita + korppujauhoja päälle

-Kuori ja palottele porkkanat. Keitä ne kunnolla pehmeiksi.
-Pistä uuni 200 asteeseen ja voitele vuoat.
-Soseuta porkkanat ja lissää loput ainekset soseeseen. Mausta varovaisen rohkeasti maun mukkaan. Ite luonnollisesti tykkään makiasta ja rasvasesta.
-Kaaja vuokiin. Ripistele korppujauhoja pinnalle ja painele sillee ihanasti ja nätisti lusikalla jottain kuvioita siihen pintaan. Sitte vielä jokunen biitti voita pinnalle ja uuniin. 200 asteessa tunti ja siihen päälle vielä 150 asteessa toinen mokoma.

Protip: Pinnan korppujauhotuksen ja voitelun voi skipata jos on tarkotus pakastaa nämä. Sillon kannattaa hoijella pinta vasta sitte ku uunittaa syötäväksi asti. Meikä on tainnu kyllä pistää molemmilla kierroksilla nuo jauhot ja voit :D koskaan ei voi olla liikaa rapsakkuutta ja voita.



Lakkahillo
pari pientä pilttipurkillista

250g hilloja
noin desi hyytelösokeria
0,5-1 dl vettä

-Nakkaa kaikki kattilaan ja keitä jokunen minuutti. Nesteen määrä riippuu siitä, kuinka löysää ja marjaköyhäähilloa haluat. Purkita. Jäähtyessään hilloontuu entisestään.

Protip: Meikä tykkää hillojen makusesta hillahillosta, niin sokerin määrä on aika hintsu. Jos haluaa oikein sokerista hilloa, muttei kuitenkaan tiukkaaki tiukempaa marmelaatia, niin kannattaa käyttää hillosokeria hyytelösokerin sijasta.

Lanttulaatikko
2 isompaa lootaa

1 kg kuorimatonta lanttua
1 dl korppujauhoja
1-3 dl kermaa
1 dl siirappia
2 munnaa
suolaa, muskottipähkinää, valkopippuria
korppujauhot ja voit

-Kuori, palottele ja keitä lantur.
-Pistä uuni lämpiään 200 asteeseen ja voitele vuoat.
-Surrauta sosseeksi ja sekota loput aineet sosseeseen. Kermaa laitellaan vähän maun ja lanttuvellin paksuuen mukkaan. Niinkö kaikkea muutaki aina näisä meikän häilyvästi suuntaa-antavissa tarinoissa. Kerman sortillakkaan ei oo niin väliä. Köyhis ruoka"kerma" on ollu hyvä, mutta rasvanen kuohukerma on meikän logiikalla vielä parempi.
-Kaaja vuokiin, korppujauhota pinta, koristele ihanasti värisevin käsin ja nakkele voit päälle. Uunita tunti, laske lämpö 150 asteeseen ja uunittele toinen tunti. Tässäki pintaoperoinnit voi jättää myöhemmälle jos meinaat pakastaa.

Jaa nii, nyt oikolukiessa muistin vasta tuon otsikon :D Sehän meni kuitenki ihan lahajakkaasti, kirosanoja lipsahti vaan yks ja muuta agrea keskivertoa vähempi. Lanttulaatikosta lissään kuvan päivemmällä, porkkanalaatikosta ehkä jouluna, ehkä en koskaan.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Hengenpelastuskuminauhoja

Oon hirviän huono pitämään heijastimia ku ne mennee hukkaan minuuteissa ja mulla on tosi monta eri takkia. Keksin loistokkaan (pun intended) idean! Ompelin kumilenkkejä ja niihin heijastinnauhaa. Tein paria eri kokoa niin voipi sujauttaa kätteen tai jalakaan TAI, mikä parasta, molempiin kässiin ja jalakoihin ja olla turvallisempi ko kukkaan ikinä. Vois kaulan ympärille tehä vielä yhen.

TADAA
Haluan uskoa, että olin ensimmäinen maailmassa joka on keksiny tämän idean. Tästä se ura urkenee.

Intouvuin virkkaamaan kans taasen. Jotenki meikällä ei vaan mee jakeluun että miten helevetissä niitä kaiken maailman kukkia ja mummeleitten neliöitä tehhään. Niinku....mitä vittua? Miksei meikä älyä? Valehtelematta 666 kertaa kokkeillu jotaki muuta ku ihan perus silimukkaa vääntää, vaan ku ei luonnistu. Pakko kai se on myöntää, että jossaki asiassa en vaan oo paras. Tässä asiassa. Tässä YHESSÄ asiassa. Vielä. Mutta sain virkattua ihan suht hyvän tiskirievun itelle. Sen verran pittää vielä jalostaa, että virkkaa jonku renksun tuohon mistä voi pittää kiinni tiskatessa.


Näköjään ossaan myös korjata nahkasohovia. Kuka ois arvannu? 




tiistai 1. joulukuuta 2015

Edistysmieliset kreisi mofo -piparit ja muuta mambo jamboa

Ihan niillä asioin tulin konneelle, että nyt meikä pistää ne vitun essukuvat tänne niin se ei ennää kutkuta mielessä. Nii arvakkaapa viiesti saatana oliko tällä konneella ne kuvat? No ei ollu. Enkä oo varma onko niitä edes toisella konneella ennään koska päivittäminen. Eikä varmaan ole vanahassa puhelimessakaan koska päivittäminen. Että sepä siitä essusta. 

Mutta on meikä onneksi muutaki teheny. Esim näitä kreisi mofo -pipareita. Sinänsä jännä että ylipäätään tekkiin pipareita, ku ei meillä tykätä niistä yhtään. Koitin, että jos niistä tulis parempia eri mausteilla. Tuli joo, mutta en silti aio tehä pipareita ennää ikinä :D 


En viitti pistää perusreseptiä ku ei se ollu kummonen, enkä kyllä muistakkaan sitä ennää. MUTTA: tämän postauksen protip on appelsiini. En halunnu ostaa pomeranssinkuorta ku en käytä sitä mihinkään, niin raastoin appelsiinin kuoren taikinan sekkaan. Toimi ihan vitun paljon paremmin ko ykskään junan vessa ikinä. Siihen vielä maustepippuria kaveriksi nii rupiaa menemään piparit alas vihhaajillaki. Maustepippuriversiot on kelevannu kaikille testaajille ja kuulemma ollu hyvvää.

Kokkeilin kookoshiutaleitaki pistää yhteen lastiin, mutta siitä ei tullu makua ja meni aivan reisille koko taikina muutenki. Nii unohtakkaa se. 

Myös tämmöne mambo jambo -piiras kehkeyty tuossa ja oliha se hyvvää. Aika perus rahkamarjapiirakka, mutta rahka-/kermaviilihössötysten sijasta pistin tuorejuusto+kookosmaito-kombon. Sopi älyttömän hyvin marjojen kans ja veikkaan, että sillä tyydyttyneen rasvan määrällä sais jopa puolukka- tai punaviinimarjapiirakasta hyvvää. Ei nyt ehkä hyvvää kuitenkaan, mutta sen verta syömäkeleposta ettei tarvi turpa rullalla nautiskella.


Mullehan se napsahti kakkunakki taas ko oli pienemmällä pienellä veljellä synttärit. En oo mikkään kummonen nuissa koristeluhommissa, siinä mielessä että en jaksa askarrella semmosia vaahtomuovin makusia installaatioita siihen kakun päälle. Meikästä on ihan sievä jos se kakku näyttää siltä, että se on ylipäätään syötäväksi tarkotettu. Noooooh...nyt kuitenki tuli niinki eksakti toivomus ku että star wars-kakkua pitäs saaha. Meikä että jee pääsee helepolla ku tillaa vaan semmosen pintapahavin siihen kakkuun. BUT NO. Posti vitun lakko. Ei vissiin sitte ois frozenit tai muumit kelevannu, ku ois liian heleposti saanu kaupasta semmosen kakkukuvatuksen. Eihä se auttanu sitte ko ruveta kirkkoon liittymään ja rukkoileen ylemmiltä tahoilta voimaa, viisautta ja mirhamia askarrella tuota shaissea omin pikku kätösin. Loppujen lopuksi tuli ihan kelvolliset koristelut, mutta sanotaanko että piti luovuus vettää aika äärimmilleen.



Nyt vasta pälkähti päähän, että aika palion meikän kokkailut on sitä, että kaikki mennee aivan vituiksi ja koitan vaan parraani mukkaan luovia siitä paskasta jotenki kunnialla :D Kyllä meikä siis oikiastikki ihan ossaa ruokaa tehä, mutta jostaki syystä ne kokeelliset kauhuskenaariot päätyy vaan tänne. Oiskai se tympiä lukia että kattokaa jätkät meikä teki ihan 5/5 makaroonilaatikon iliman konflikteja. Sitte uus jännä resepti vielä perrään: laita makaroonia laatikkoon, syö.


Tämän porvarikänkyn perusperiaate on surutta varastettu errään nimeltämainitsemattoman ravintolan ruokalistalta. Pohojataikinaan noin 1/3 jauhoista on durumvehenäjauhoja, soosi on tehty ite, ja juustona emmentalia tms juustoa misä on makuki, nii sen jäläkeen se onki aikalailla se ja sama mitä siihen pistää päälle. Vaikkei pistäs mittään muuta niin to-DELLA hyvvää. Tähän on kuitenki pantu kylymäsavulohta, rucolaa ja paahettuja auringonkukansiemeniä. 

Soosin ohoje kuuluu näin:
yhteen pellillisseen

pari desiä paseerattua tomaattia
1/4 liemikuutio
mustapippuria
basilikaa
turaus siirappia
muutama pisara tulisuutta

Tämä on niinki monimutkanen ko että pistä kaikki kattilaan ja kiehauta. Done! Voi sitä tietenki maistella vähä ja heilutella, että liemikuutio sullaa kunnolla, mutta menneehä se jo vähän hifistelyksi. Jos et satu omistammaan mittään tulisuutta tuovaa plöröä, niin suosittelen pistämään ees cayennepippuria tai kuivattua chiliä tms, ku semmone pikkiriikkinen tulisuus tuon pikkiriikkisen makkeuen kans on niinkö paita ja peppu. MOLEMMAT LIKASIA :DDDDDDDDDDDD 

Miten tästä nyt sitte vetelee aasinsiltoja ennää yhtään mihinkään :D Noh, käsitöitä tässä pokkana esittelen. Tämmöne katu-uskottava ja cool nuppineulatyyny tuli tehtyä niin huolella, että taas pitäis tuommoset intensiteetit suunnata johonki hyödyllisempään. KOLOMESTI ompelin tuon uuelleen. Ja silti tarkkasilimäsempi lukija voi havaita hienoista haparointia tuon käsinompelun kans. Ajjaa asiansa, eli on justiinsa hyvä.



Synttärisankareille piti myös kortteja tehä. Näitä oli hullun kiva tehä, niin jokkainen star warsista kuullukkaan kaveri voi sitte ootella tämmösiä kortteja. Huijasin ja tein sapluunan avulla. Mitäpä sitä polokupyörää uuelleen keksimään.


Tämä on vain piirustus.