keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Ruokaa ei voi koskaan olla liikaa.

Vielä viimehetken reseptit jakkoon HEP!

Tuli semmone olo, että meikä haluaa jouluna jäläkkäriksi pannacottaa. Sen kaveriksi tein sitä lakkahilloa jo aikasemmin. Ois voinu tehä jotaki joulusempaa, mutta miksi vaivautua ku tämä kerta on hyvvää näinki.

Tuli mieleen että oon saattanu tämän ohojeen kertoa ennenki. Miten helevetissä on mahollista, että vaikka päivityksiä on yhteensä joku seittämän, niin silti en muista YHTÄÄN mitä oon niissä höpissy :D No, tämä on niin tykkiohoje että kelepaa toistellakki.



Pannacotta (menkää roskiin oikeenkirjotustenne kans)
kuuelle (yhelle)

5 dl kuohukermaa
3 liivatelehtiä
2 tl vaniljasokeria (sitä ehtaa, eikä mittää synteettispaskavanilliiiiniä)
0,5-1 dl sokeria maun mukkaan

- Pistä liivatteet lötköttään kylymään vetteen.
- Kattilaan sokerit ja kerma, kiehauta ja keitä pari minuuttia.
- Purista pahimmat veet liivatteista ja liuota kermaan.
- Kaaja kuppeihin aja anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia tai vaikka yön yli. Käytännössä mahoton oottaa yön yli. Kuka malttaa oottaa yön yli että saa syyä kiintiää kermaa? NOBODY THAT'S WHO

Lakkahillo on baras ystävä. Mieluiten just semmone pikkusen kirpakka.


Jaa nyt tajusin, että eihä meikä nuita muita reseptejä voikkaan ennen aattoa jaella. Noh, tämä on senki eestä hyvä sitte.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ihan semmosta rauhallisen seesteistä sekä kirvaamatonta joulua

Päätin otsikon jo ennenko päätin mitä kirjotan. Saapa nähä onnistuuko kirjottaa semmone leipomisteemainen ilonen joulutarina iliman dramaattisia katastrofeja ja kirroilua. Kieltämättä yllättävän mutkattomasti on sujunu keittiötaistelut, vaikka oon jouluhommain kaveriksi haalinu kaikkea muutaki pientä leivoskeltavaa.

Nämä nyt ei oo mittään mullistavia uutuuksia, ku ihan vaan tavallisia joulumössöjä sun muuta. Varmasti löytyy jännempiä ja parempiaki reseptejä, mutta nämä oon henk koht hyviksi todennu ja alas on menny. Näissäki pellaa se sääntö, että jos rohkenee pistää tolokuttomasti voita kaikkeen niin tullee hyvä parempi paras.



Saaristolaisleipä
2 leipää

6,5 dl piimää
5 dl vehnäjauhoja
3 dl kaljamaltaita
2 dl ruisjauhoja
2,5 dl leseitä, näköjään mikkä vaan passaa
2 dl siirappia
1 rkl suolaa
50 g tuorehiivaa
rkl voita 
ja vielä rkl siirappia

Kaks leipävuokaa tarttis kans. Kertakäyttösiä on olemassa, mutta näyttävät kovin pieniltä niin varraisin kuitenki kolome piikille. Alunperin tein tätä vehnäleseillä, mutta nyt pistin kaura- ja ruisleseitä eikä ne ainakaan pahentanu makua. Johtopäätös: mitkä vain leseet on hyviä. Ehkä jossaki tattarileseessä mennee se raja kuitenki. Elä rupia hulluttelleen. 

-Liuota hiiva käjenlämpöseen piimään. Sekota kaikki muuta ainekset piimähiivaan, paitti se yks ruokalusikallinen siirappia.
-Voitele leipävuoat ja kaaja taikina niihin. Pistä liinan alle kohoammaan pariksi tunniksi.
-Paista 150 asteessa ensin 1,5h. Sekota siirappilusikalliseen tilkka kuumaa vettä niin, että siitä tullee sutimispaksua. Sitte sudi sitä leipien pintaan. Paista vielä puolisen tuntia. Jos pinta näyttää liian tummalta (mikä on hyvin suhteellinen käsite), niin leivinpaperia päälle.

Paiston jäläkeen anna jäähtyä ja kippaa vasta sitte. Kuulemma tämä ois parraimmillaan pari päivää viileässä ässehtineenä, mutta AINT NOBODY GOT TIME FOR THAT. Pakastaminen ei tee tälle leivälle pahhaa. Säilyy meleko hyvin iliman pakastintaki, mutta seki on niin suhteellista. Kuullu, että vois kaks viikkoaki säilyä, mutta käytännössähän tämä tullee syötyä reilusti ennen sitä.

Tuninkiosio:

Jos vaikka mitä hulluutta voi halutessaan testailla tämän reseptin kans. Piimän voi korvata esim appelsiinimehulla ja taikinan sekkaan voi nakella vaikka puolukoita, karpaloita, rusinoita tai mitä vaan kuivattuja hedelmiä. Miksei vaikka tuoreenaki, esim muussattua banaania vois pistää makkeutta tuomaan ja vähentää siirapin määrää. Pähkinöitä ja siemeniä voi vähemmänki hullu kokkeilla. Vanahoina hyvinä aikoina vertaki on ruukattu laittaa saaristolaisleipään, vaikkakaan nyt äkäsellä googlaamisella en tämmöstä tietoa löytänykkään. Mutta eppäilemättä se on silti totta ja oon oikiassa. Kokkeilisin ite pistää vaikka 1/3 nesteestä poron tai naudan vertä. Oululaiseen verenhimoseen makkuun voi pistää enemmänki, jos on rössypotut ennenki maistunu.




Ohrarieska
2 rieskaa

3 dl kylmää vettä
5 dl ohrajauhoja
1 tl suolaa

-Uuni 250 asteeseen. Mikäli uuni antaa myöten, niin kuumemmallaki sais paistella. ToDELLA skarppina pittää sitte kytätä sitä kypsymistä.
-Aineet sekasin, taputtele jauhojen kans pellille haluamaasi muotoon. Töki haarukalla reikiä.
-Paista 5-15 minuuttia.
Tämä riippuu nyt ihan täysin sun uunista, sen lämpötilasta ja siitä, kuinka palio kärtsänneestä leivästä tykkäät. Mulla esim on tuommonen köykänen pikku-uuni joka valskaa joka puolelta. Sen ku antaa paukkua kunnolla siinä 250 asteessa jonku aikaa, niin mennee melekeen 15 minuuttia saaha nuo ees nipin napin kypsiksi. Neliässä minuutissa oon kuullu onnistuvan paremmilla vehkeillä.

Tiigerkack

Tiikerikakku

200g pehemiää voita
2,5 dl sokeria
4 munnaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
liraus maitoa
voita ja
korppujauhoja vuokaan

-Vatkaa voi ja sokeri niin vaahoksi ku ne mennee. Tämä on taas näitä haistavittu-ilmasuja mitä keittokirjoisa käytetään, vaikka varsin hyvin tiietään, ettei se lopputulos hyvällä tahollakkaan ainakaan VAAHTOA muistuta. Todella sekasin olevat voi ja sokeri ois lähempänä tottuutta imo.
-Sinne sitte yksitellen vatkaa ne munat sekkaan. Saa vatkata ihan täysillä vielä täsä vaiheessa.
-Viimestään nyt voitele ja korppujauhota vuoka ja pistä uuni 170 asteeseen. Voi tämän tieten tehä heti aluksi, mutta koitappa ite muistaa.
-Jauhot ja leivinjauhe sekasin keskenään ja sinne taikinan sekkaan. Nyt pittää heittää hyvästit sähkövatkaimelle ja siirtyä "kääntelemään" taikinaa kapustalla. (Rivien välistä voi tarkkanäkösimmät lukia meikän antipatiat keskiverto keittokirjoja kohtaan.)
-Ota 1/3 taikinasta erilleen ja sekota siihen kaakaojauhe, vaniljasokeri ja maitoa liraus.
-Lado taikinat vuokaan tiikerimäisesti ja paista tunti.

Protip: Jos et viiti ostaa tuommosta hiekkakakkuvuokaa tätä varten, niin 95% varmuuella onnistuu esim niissä kertakäyttösissä leipävuoissaki. Normi kakkuvuoka on ehkä liian laakia, mutta eiköhän silläki aivan syömäkeleponen torttu tule.

Porkkanalaatikko
2 isompaa vuokaa, olikohan ne litran vetosia suunnilleen

2-3 dl riisipuuroa
kilo kuorimatonta porkkanaa
muna
0,5-1 dl siirappia
suolaa, muskottipähkinää, valkopippuria ja paprikaa
voita vuokien voiteluun
voita + korppujauhoja päälle

-Kuori ja palottele porkkanat. Keitä ne kunnolla pehmeiksi.
-Pistä uuni 200 asteeseen ja voitele vuoat.
-Soseuta porkkanat ja lissää loput ainekset soseeseen. Mausta varovaisen rohkeasti maun mukkaan. Ite luonnollisesti tykkään makiasta ja rasvasesta.
-Kaaja vuokiin. Ripistele korppujauhoja pinnalle ja painele sillee ihanasti ja nätisti lusikalla jottain kuvioita siihen pintaan. Sitte vielä jokunen biitti voita pinnalle ja uuniin. 200 asteessa tunti ja siihen päälle vielä 150 asteessa toinen mokoma.

Protip: Pinnan korppujauhotuksen ja voitelun voi skipata jos on tarkotus pakastaa nämä. Sillon kannattaa hoijella pinta vasta sitte ku uunittaa syötäväksi asti. Meikä on tainnu kyllä pistää molemmilla kierroksilla nuo jauhot ja voit :D koskaan ei voi olla liikaa rapsakkuutta ja voita.



Lakkahillo
pari pientä pilttipurkillista

250g hilloja
noin desi hyytelösokeria
0,5-1 dl vettä

-Nakkaa kaikki kattilaan ja keitä jokunen minuutti. Nesteen määrä riippuu siitä, kuinka löysää ja marjaköyhäähilloa haluat. Purkita. Jäähtyessään hilloontuu entisestään.

Protip: Meikä tykkää hillojen makusesta hillahillosta, niin sokerin määrä on aika hintsu. Jos haluaa oikein sokerista hilloa, muttei kuitenkaan tiukkaaki tiukempaa marmelaatia, niin kannattaa käyttää hillosokeria hyytelösokerin sijasta.

Lanttulaatikko
2 isompaa lootaa

1 kg kuorimatonta lanttua
1 dl korppujauhoja
1-3 dl kermaa
1 dl siirappia
2 munnaa
suolaa, muskottipähkinää, valkopippuria
korppujauhot ja voit

-Kuori, palottele ja keitä lantur.
-Pistä uuni lämpiään 200 asteeseen ja voitele vuoat.
-Surrauta sosseeksi ja sekota loput aineet sosseeseen. Kermaa laitellaan vähän maun ja lanttuvellin paksuuen mukkaan. Niinkö kaikkea muutaki aina näisä meikän häilyvästi suuntaa-antavissa tarinoissa. Kerman sortillakkaan ei oo niin väliä. Köyhis ruoka"kerma" on ollu hyvä, mutta rasvanen kuohukerma on meikän logiikalla vielä parempi.
-Kaaja vuokiin, korppujauhota pinta, koristele ihanasti värisevin käsin ja nakkele voit päälle. Uunita tunti, laske lämpö 150 asteeseen ja uunittele toinen tunti. Tässäki pintaoperoinnit voi jättää myöhemmälle jos meinaat pakastaa.

Jaa nii, nyt oikolukiessa muistin vasta tuon otsikon :D Sehän meni kuitenki ihan lahajakkaasti, kirosanoja lipsahti vaan yks ja muuta agrea keskivertoa vähempi. Lanttulaatikosta lissään kuvan päivemmällä, porkkanalaatikosta ehkä jouluna, ehkä en koskaan.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Hengenpelastuskuminauhoja

Oon hirviän huono pitämään heijastimia ku ne mennee hukkaan minuuteissa ja mulla on tosi monta eri takkia. Keksin loistokkaan (pun intended) idean! Ompelin kumilenkkejä ja niihin heijastinnauhaa. Tein paria eri kokoa niin voipi sujauttaa kätteen tai jalakaan TAI, mikä parasta, molempiin kässiin ja jalakoihin ja olla turvallisempi ko kukkaan ikinä. Vois kaulan ympärille tehä vielä yhen.

TADAA
Haluan uskoa, että olin ensimmäinen maailmassa joka on keksiny tämän idean. Tästä se ura urkenee.

Intouvuin virkkaamaan kans taasen. Jotenki meikällä ei vaan mee jakeluun että miten helevetissä niitä kaiken maailman kukkia ja mummeleitten neliöitä tehhään. Niinku....mitä vittua? Miksei meikä älyä? Valehtelematta 666 kertaa kokkeillu jotaki muuta ku ihan perus silimukkaa vääntää, vaan ku ei luonnistu. Pakko kai se on myöntää, että jossaki asiassa en vaan oo paras. Tässä asiassa. Tässä YHESSÄ asiassa. Vielä. Mutta sain virkattua ihan suht hyvän tiskirievun itelle. Sen verran pittää vielä jalostaa, että virkkaa jonku renksun tuohon mistä voi pittää kiinni tiskatessa.


Näköjään ossaan myös korjata nahkasohovia. Kuka ois arvannu? 




tiistai 1. joulukuuta 2015

Edistysmieliset kreisi mofo -piparit ja muuta mambo jamboa

Ihan niillä asioin tulin konneelle, että nyt meikä pistää ne vitun essukuvat tänne niin se ei ennää kutkuta mielessä. Nii arvakkaapa viiesti saatana oliko tällä konneella ne kuvat? No ei ollu. Enkä oo varma onko niitä edes toisella konneella ennään koska päivittäminen. Eikä varmaan ole vanahassa puhelimessakaan koska päivittäminen. Että sepä siitä essusta. 

Mutta on meikä onneksi muutaki teheny. Esim näitä kreisi mofo -pipareita. Sinänsä jännä että ylipäätään tekkiin pipareita, ku ei meillä tykätä niistä yhtään. Koitin, että jos niistä tulis parempia eri mausteilla. Tuli joo, mutta en silti aio tehä pipareita ennää ikinä :D 


En viitti pistää perusreseptiä ku ei se ollu kummonen, enkä kyllä muistakkaan sitä ennää. MUTTA: tämän postauksen protip on appelsiini. En halunnu ostaa pomeranssinkuorta ku en käytä sitä mihinkään, niin raastoin appelsiinin kuoren taikinan sekkaan. Toimi ihan vitun paljon paremmin ko ykskään junan vessa ikinä. Siihen vielä maustepippuria kaveriksi nii rupiaa menemään piparit alas vihhaajillaki. Maustepippuriversiot on kelevannu kaikille testaajille ja kuulemma ollu hyvvää.

Kokkeilin kookoshiutaleitaki pistää yhteen lastiin, mutta siitä ei tullu makua ja meni aivan reisille koko taikina muutenki. Nii unohtakkaa se. 

Myös tämmöne mambo jambo -piiras kehkeyty tuossa ja oliha se hyvvää. Aika perus rahkamarjapiirakka, mutta rahka-/kermaviilihössötysten sijasta pistin tuorejuusto+kookosmaito-kombon. Sopi älyttömän hyvin marjojen kans ja veikkaan, että sillä tyydyttyneen rasvan määrällä sais jopa puolukka- tai punaviinimarjapiirakasta hyvvää. Ei nyt ehkä hyvvää kuitenkaan, mutta sen verta syömäkeleposta ettei tarvi turpa rullalla nautiskella.


Mullehan se napsahti kakkunakki taas ko oli pienemmällä pienellä veljellä synttärit. En oo mikkään kummonen nuissa koristeluhommissa, siinä mielessä että en jaksa askarrella semmosia vaahtomuovin makusia installaatioita siihen kakun päälle. Meikästä on ihan sievä jos se kakku näyttää siltä, että se on ylipäätään syötäväksi tarkotettu. Noooooh...nyt kuitenki tuli niinki eksakti toivomus ku että star wars-kakkua pitäs saaha. Meikä että jee pääsee helepolla ku tillaa vaan semmosen pintapahavin siihen kakkuun. BUT NO. Posti vitun lakko. Ei vissiin sitte ois frozenit tai muumit kelevannu, ku ois liian heleposti saanu kaupasta semmosen kakkukuvatuksen. Eihä se auttanu sitte ko ruveta kirkkoon liittymään ja rukkoileen ylemmiltä tahoilta voimaa, viisautta ja mirhamia askarrella tuota shaissea omin pikku kätösin. Loppujen lopuksi tuli ihan kelvolliset koristelut, mutta sanotaanko että piti luovuus vettää aika äärimmilleen.



Nyt vasta pälkähti päähän, että aika palion meikän kokkailut on sitä, että kaikki mennee aivan vituiksi ja koitan vaan parraani mukkaan luovia siitä paskasta jotenki kunnialla :D Kyllä meikä siis oikiastikki ihan ossaa ruokaa tehä, mutta jostaki syystä ne kokeelliset kauhuskenaariot päätyy vaan tänne. Oiskai se tympiä lukia että kattokaa jätkät meikä teki ihan 5/5 makaroonilaatikon iliman konflikteja. Sitte uus jännä resepti vielä perrään: laita makaroonia laatikkoon, syö.


Tämän porvarikänkyn perusperiaate on surutta varastettu errään nimeltämainitsemattoman ravintolan ruokalistalta. Pohojataikinaan noin 1/3 jauhoista on durumvehenäjauhoja, soosi on tehty ite, ja juustona emmentalia tms juustoa misä on makuki, nii sen jäläkeen se onki aikalailla se ja sama mitä siihen pistää päälle. Vaikkei pistäs mittään muuta niin to-DELLA hyvvää. Tähän on kuitenki pantu kylymäsavulohta, rucolaa ja paahettuja auringonkukansiemeniä. 

Soosin ohoje kuuluu näin:
yhteen pellillisseen

pari desiä paseerattua tomaattia
1/4 liemikuutio
mustapippuria
basilikaa
turaus siirappia
muutama pisara tulisuutta

Tämä on niinki monimutkanen ko että pistä kaikki kattilaan ja kiehauta. Done! Voi sitä tietenki maistella vähä ja heilutella, että liemikuutio sullaa kunnolla, mutta menneehä se jo vähän hifistelyksi. Jos et satu omistammaan mittään tulisuutta tuovaa plöröä, niin suosittelen pistämään ees cayennepippuria tai kuivattua chiliä tms, ku semmone pikkiriikkinen tulisuus tuon pikkiriikkisen makkeuen kans on niinkö paita ja peppu. MOLEMMAT LIKASIA :DDDDDDDDDDDD 

Miten tästä nyt sitte vetelee aasinsiltoja ennää yhtään mihinkään :D Noh, käsitöitä tässä pokkana esittelen. Tämmöne katu-uskottava ja cool nuppineulatyyny tuli tehtyä niin huolella, että taas pitäis tuommoset intensiteetit suunnata johonki hyödyllisempään. KOLOMESTI ompelin tuon uuelleen. Ja silti tarkkasilimäsempi lukija voi havaita hienoista haparointia tuon käsinompelun kans. Ajjaa asiansa, eli on justiinsa hyvä.



Synttärisankareille piti myös kortteja tehä. Näitä oli hullun kiva tehä, niin jokkainen star warsista kuullukkaan kaveri voi sitte ootella tämmösiä kortteja. Huijasin ja tein sapluunan avulla. Mitäpä sitä polokupyörää uuelleen keksimään.


Tämä on vain piirustus.



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Tähellisiä hommia

Näin hittaasti lämpiävänä ihimisrukkana viittin tutustua Instagramiin vasta eilen. Voijettä se oliki kiva härveli! Tuntikausia jaksoin värkätä maisemakuvia sinne ja oli lähellä etten lähteny keskellä yötä ottamaan lissää kuvia ihan vain, että saan sitte näpertää niitten kans. Hyvin ko sai vauhin päälle, niin samallapa tuli sitte kaiken näkösiä kuvia tännekki lajiteltua. Tässä  taas laaja otanta eri vuodenaikoja, paikkakuntia, käsitöitä, ruokia ja meikän naamoja.

Käytiin mutka Konnon "kesä"paikassa.

Ystäväni hai eis paistattelemassa lyyrisesti syksyisessä aamuauringossa.




Kaverille kävin näyttämässä teini-iän murjotushuudit. Ennää ei kehtaa murjottaa nuin hyvissä maisemissa.

Niin kauan ko ei ole jäätä, voi uija. Jäitten aikaan uiminen vaatii kohtuuttomasti urakointia ko avannontekovälineistöön kuuluu lähinnä se vesuri, kirves ja sorkkarauta.

Siskonpetissä seesteinen aamuhetki.

Yks viime jouluksi askarrelluista joulukorteista. Taas ajankohtanen.

MEIKÄ VOITTI KAPAKKIKENOSSA.

Köyhislahja toverille.

Suomalaisesta kirjakaupasta sai nerokkaita luonnosteluvihkoja. Kannetki sai luonnostella! Meleko into piukassa tuommosesta innovaatiosta. Toinen kansi oottaa vielä inspiraatiota.

Luonnollisesti välillä pittää latoa muutama motti halakoja, ettei pääse vieraantuun suomalaisesta identiteetistä. 

Suomalaisen kulttuuri-identiteetin pönkittämistä on harjoitettu myös taiteen muodossa, eikä pelekästään mettässä ähisemällä.

Ooh aah, ai mikäkö on tämä hekumallinen kasa nannaa?

Omenatiramisu

Tällähän ei siis ole mittään tekemistä tiramisun kans. Kahvinmakunen omenamössö vaan ei kuulosta niin houkuttelevalta.

omenaa (mielummin kiintiää mallia, mutta jauhonenki mennee)
äkästä kahavia
fariinisokeria/tavallista sokeria/mambo jambo -sokeria
vaniljakastiketta
keksirouhetta

Tarkat määrät on neurootikoille. Pistä kaikkea sen verta ku parraaksi näet. Kelpo nyrkkisääntö vois olla vaikka nyrkin kokonen omppu per syöjä. Höhö pun intended.

-Kuori ja pilppua omput. Jos käytät jauhosempaa omenaa, niin biitit saa olla isompia. Parin peukalonpään kokosia. Sillon ne ei mee ihan soseeksi.
-Pistä kattilaan sopivasti sokeria ja pari lurausta kahvia. Kuumenna kiehuvaksi ja nakkaa omenat perrään. Keittele muutama minuutti niin, että omenat ottaa makua, mutta ei kuitenkaan soseudu. Käytännössähän tämä tarkottaa sitä, että maistella pittää. Loogisesti vois myös aatella, että jos haluaa kahvisemman maun, niin sitte laitetaan äkäsempää kahvia. Jos taas tykkää makiammasta, niin enemmän sokuria.
-Sitte ko tuntuu valamiilta, lappaa omppuja kuppiin, vaniljakastiketta päälle ja keksit vielä huipulle. Käytin Bastogne-keksejä tässä ja passas hyvin. Käytä nää niitä keksejä mistä ite tykkäät.

JOS tuntuu siltä, että vois vähän hifistellä, niin vaniljakastikkeen voi korvata moussella. Komboja on lukemattomia. Maustamaton tuorejuusto/mascarpone+vaahotettu vaniljakastike, Vaniljatuorejuusto+kermavaahto, tuorejuusto+kermavaahto+vaniljasokeri tai crazy mofot saattaa pistää esim appelsiinituorejuustoa ja vaniljavaahtoa. Omenat itessään on niin aikuseen makkuun, että kaveriksi kelepaa hyvinki makiat setit.

Tämmönen sekametelisoppa tällä errää. Vieläkkään en saanu sitä essua esiteltyä, vaan jospa illan päälle. Tai kolomen kuukauen päästä.

perjantai 23. lokakuuta 2015

The Last of Us vikat fiilikset

Ylleisön pyynnöstä pelasin tuon murheenkryynin loppuun. Toki loppupuoli meni juosten kusten, ihan vaan että läpi mennään muttei jäähä maisemia katteleen. Jäläkeenpäin ajatellen neki ehkä nelisen tuntia aktiivista pellaamista ois voinu käyttää mihin tahansa muuhun ja se ois ollu mielekkäämpää. Mutta kerrotaanko nyt ensin niistä hyvistä puolista mitä tämä peli sisälsi.

Siltä likalta irtuaa välillä ihan tiukkaa settiä. Ihan kikattaa piti pari kertaa.

Lumisessa mettässä hiippailu oli  mukavaa vaihtelua.

Kirahvit oli ihania.

Mutta sitte taas ku miettii, että kannattaako pitkästyä tuntikausia virtuaalikirahvien takia nii tuota...Ei. Ei kannata. Lähinnä löyty vaan kaikkea uutta ragettavvaa tuosta lopustaki. Niinkö esim MIKSI SE JÄTKÄKÄÄN EI OSSAA UIA? Onko sen koko pelin pohojimmainen tarkotus olla joku vitun terapiasessio uimataijottomille vai onko tekijöillä jottain hampaankolosa? Miksi se on niin vaikiaa? Ku ei pääse etteen tai taakse ja taas ne oviaukot tuntuu joltaki vitun enigmalta ku sen jätkän vähänenki motoriikka vajuaa nollille sielä pinnan alla. Ja tämä ei oo ainua peli missä uiminen on aivan häiriintynyttä sohimista. 

Sammaa tasasta puurtamista ja roskakasojen skimmailua loppuun asti. Pari vaihtelua tuovaa pätkää oli kyllä joo. Välillä tuli talavi ja sai pelata sillä tytöllä. Talavi sinänsä ei vaikuttanu muuhun ko maisemiin. Tytöllä pellaaminen sekotti pakkaa sen verta, että kaikki meikän pyssyt jäi tietenki sille jannulle. JES OLIPA KIVA KU VÄHÄN TULI VAIHTELUA. Loogisesti se lapsi oli tietenki yhtä vahava ja ketterä ja kylymänkestävä ko aikunen mies. 

Juoni ei innostanu loppua kohen enempää ko alussakkaan. Vissiin se meni kutakuinki niin, että tuli mörköjä ja maailmanloppu, joistaki harvoista ei tullu mörköjä, mutta maailmanloppu oli edelleen. The end. Ei, en saanu vuodatettua kyyneliä traagiselle loppuhuipennukselle. En ees tiiä mitä siinä tapahtu mutta internet kerto että vekaraa kustiin silimään. Ompa perkele yllätys, että ihimiskunnan tuhon keskellä lapsille ei kerrota ihan kaikkia asioita.

Yhteensä nuista sai raavittua kassaan ehkä semmoset 1,5/5. Ois tietenki voinu olla huonompiki, mutta huh huh miten kismittäis jos oisin ite maksanu tuosta pelistä. Ne pätkät mikkä ei ollu tylsiä, ärsytti. En viitti ees memejä ettiä ennää tätä varten. Vois melekeen kuvitella, että meikä ei ollu kohderyhmää. 

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Meijän viimiset

Pitkän tauon jäläkeen päätin kokkeilla josko tuo The Last of Us pärisis paremmin ko viime kierroksella. No eihän se saatana pureksimatta alas menny taaskaan. Aivan hirviä peli. Kuka tampio tuostaki on tykänny? Ja vielä kehunu? Ja miksi? Minun kiusaksi?

Pikkusen reilu puolessa välissä ollaan, eikä tuo ole kehittyny tuosta YHTÄÄN. Jos joku kehtaa vittu tulla nillittään, että nöönöö pellaisit pitemmälle nii ois parempi, nii mitä VITTUA? Pittäiskö känkystäki eka puolisko syyä itkun kans siinä toivossa, että mitä jos loput onki jumalten nektaria? No ei todellakkaan. En muista yhtään mistä ragesin ekassa postauksessa tähän liittyen, mutta jos tullee toistoa nii ihan aiheesta.

Nii miksei tuo ämmä ossaa vieläkkään uija? Se on opetellu viheltään, mutta ei uimaan. Me ollaan täsä jotaki jesaria etitty ties kuinka pitkät pätkät nii oisko mahoton opetella vaikka selällään semikellumauimaan? Sillonkaan ei voi ite mennä ku jalat yltäis pohojaan. Voi vittu. Miksi nää oot niin vitun ärsyttävä sidekick. Ja on ne kaikki muukki seuralaiset ihan helevetin ärsyttäviä. Toinen toistaan kusisempia jätkiä seisomassa just siinä meikän eessä ku on tilanne päällä. Mistä päästäänki seuraavaan aiheeseen.


Aivan hirviän jäykkä ja tökkivä peli. Ei ees buginen, ku vaan huono. Liikkuminen on aivan järettömän kömpelöä ja jokkainen ovi on vähän liian kapia tälle meijän sankarille. Juokseminen on hiasta ja oikiastaan kaikki muuki. Ja koko ajan saa olla sitä penikkaa oottamasa. Vitun lönnijä. Namikatki on jotenki epäloogiset. Tämän tästä vahingossa rupian pieksemään kirjahyllyä ku koitan nostella niitä helevetin muttereita ja sitä jesaria sieltä. Ja eiköhä ällöpyllyt kuule sen ja hyöki kimppuun.



Jännästi aseistetuilla vihollisilla aina loppuu luodit just sillon ko ne kuolee. Aivan huoletta paukuttelevat niitä "vähäisiä" luoteja pitkin seiniä, vaan ootappa ku tapan, niin eipä löyvykkään ennää luodin luotia perkele. Vaan ihan sama ku lankuilla saa tuhottua porukkaa aivan hyvin. Mikä seki on vähän että mitähän vittua nyt taas.

Sitä oon kans täsä miettiny, että mikä tämän pelin koko idea on? Juosta vitun hittaasti jonku amatöörinaperon kans pitkin kaupunkia ja matkalla noukkia lasolia ja jesaria? Eihän täsä tapahu yhtään mittään. Välillä joku hassu zombin kaltanen valmiste tai spurgu hiihtää kohti, mutta siinäpä se sitte oliki. Juoni on niin epäkiinnostava, että niitä vilimipätkiä ei jaksa millään kattoa vaikka yritys on ollu kova.

Sen verta voin antaa armoa, että ihan hyvältä tuo näyttää. Kivet näyttää kiviltä ja vesi veeltä. Maisemat on komiat. Vaan itellä kyllä on muitaki kriteerejä hyvälle pelille ko kivat maisemat.

Saattaa olla että tämä peli jää kesken. Harvon tullee nuin tiuhaan tahtiin nuin rumia sanoja suusta ko tämän kans. Nyt ainaki piän tauon.


lauantai 26. syyskuuta 2015

Koitappa nopiaa sanoa mustasilmäpapumyskikurpitsasosekeitto

Vuosikausia oon visioinu, että joku syksy ostan jonku kurpitsan. Kaiketi se on sitte ollu liian suuri investointi ja liian kuumottava sitoutuminen, ku ei oo tullu toteutettua. Nyt sen kuitenki tein. Myskikurpitsa, hintaa kaks euroa. Voi helevetti miksi tätäki on pitäny niin kauan pitkittää?

Joku viikko sitte kävin myös mystisessä ulukomaankaupassa, mistä ostin mustasilmäpapuja sillä periaatteella, että papu ku papu, eikhän ne syötyä tule. Ja ei niin kovin yllättäen, nehän maistu pavuilta.

Nyt sitte taas ituhippiyspäissäni keksin yhistää nämä kaks tuotetta ja tekasin sosekeiton. Aivan tolokuttoman hyvvää. Tai että kyllä meikä oikiasti mielummin söis porilaista, mutta oikian ruuan tai ees keittoruuan mittakaavassa aivan tolokuttoman hyvvää.

Mustasilmäpapumyskikurpitsasosekeitto
nelisen annosta

noin 500g myskikurpitsaa, mutta veikkaan että muutki kurpitsat on aivan jees
1,5dl kuivattuja mustasilmäpapuja
vettä
liemikuutio
puolisen desiä tuorejuustoa/muuta maitotuotetta/muuta maijotonta tuotetta jos oot vegaanius maximus, esim kaurakerma tai kookosmaito on eppäilemättä just hyvä
desi paseerattua tomaattia
valkosipulin kynsi
mini palanen inkivääriä
jauhettua muskottipähkinää
cayennepippuria
tarvittaessa suolaa

-Liota papuja ainaki pari tuntia. Yön yli ois hyvä.
-Keitä papuja sen aikaa mitä sulla mennee kurpitsan kuorimisseen ja palottelluun. Älä ota siemeniä mukkaan. Ne on kuulemma hyviä ku pessee, kuivaa ja paahtaa. Mulla meni vartti ja hermot sen pesemisen kans jo, niin ei ne taija sen arvosia kuitenkaan olla. Kuivaaminenkaan ei ollu ihan huoleton homma ku ne saatanan jyvät jää KAIKKEEN kiinni.
-Pistä just sen verran vettä kattilaan, että kurpitsat peittyy, nakkaa pavut ja mausteet sekkaan ja keittele vartti.
-Paseerattu tomaatti vielä mukkaan ja sen ei tarvi ennään ku lämmetä.
-Sitte vain surautat sauvasekottimella sosseeksi ja viimisenä suristelet vielä tuorejuuston sekkaan.

Jos oot fancy niin tuore korianteri tai persilja vois passata kaveriksi/koristeeksi hyvin. Tai eiku hei, herneenversot ois varmaan parraita!

Koitappa ite ottaa sosekeitosta semmonen kuva että eijjuma miten maistuvan näköstä kurneeta.

torstai 24. syyskuuta 2015

Unohin että mulla on blogi

On täsä ollu kauhiasti kaikkia tekemistä niin oon kerenny unohtaa blogin kokonaan. Pittää laittaa joku massiivinen kesäkuvapäivitys ku jaksais kattoa ne kuvat. Oon tehenykki vaikka mitä, niinkö esim essun ja neulatyynyn... :D Mutta jos alottais tämmösestä turvallisesta ituhippireseptistä, ettei ole liian raju paluu takasin virtuaalitodellisuuteen.

Soija(pinaatti)lasagne

Semmosta pohojustusta, että on ollu kesän ehoton voittajaresehti. Koko lihhaisa suku hurmattu tällä ja äskönki vettiin hirviän ähkyn. Voin omatunto putipuhtaana luvata, että tämä on parempaa ko lihasta tehty. Alakuperänen ohoje on meikän mummilta, joka kyllä sinnillä vuojesta toiseen väittää että "siitä son paketin kylestä otettu", mutta emminä tiiä misä shangri la -kaupoissa se asioi. Meikän ostamien pakettien kylissä on aivan paskoja ohojeita.

Tarttet
1,5 dl soijarouhetta
3 dl vettä
pari porkkanaa
juuriselleriä sen kokonen palanen mitä ne kaupassa myy
sipuli
500g paseerattua tomaattia
öljyä
lihaliemikuutio
maustetta
50g margariinia
desi vehenäjauhoja
litra maitoa
150g halpisjuustoraastetta/50g parmesaania
(pinaatti)lasagnelevyjä

- Pistä soijat vetteen kiehumaan lihaliemikaverin kans.
- Sillä aikaa raasta porkkanat ja selleri, piliko sipuli ja pistä ne paistumaan öljyyn. Öljyä saa olla aika palion, oiskoha joku puoli desiä vaikka. Älä peljästy, tässä on paljon kasvia.
- Kuhan soija on imeny niin palion nestettä ku se pystyy, kipataan seki rehujen sekkaan. Soijan keittelyyn mennee about vartti käytännössä.
- Perrään vielä paseerattu tomaatti ja mausteita niin palion ku tahot. Ite ruukaan pistää vaan suolaa, mustapippuria ja ehkä paprikaa ja yrttejä jos sille päälle sattuu.

Sen kastikkeen voit sitte unohtaa tässä välissä vaikka hellalle.

- Kattilaan margariini ja hella TÄYSILLE. Jauhot sekkaan heti ku rasva on sulanu.
- Vispaa maitoa joukkoon eka pikkusen kerrallaan. Silläviisiin että siitä muodostuu aluksi semmosta tasasta töhnää.
- Jahka töhnä on tasasta, voi lopun maijon lurauttaa kokonaan sinne kattilaan. Tämä siksi, että siitä soosista tullee paakkusta, jos heti alussa nakkaa kaiken maijon.
- Laita uuni kuumeneen 200 asteeseen täsä välisä.
- Sitte vaan vispaat pohojaa myöten sitä valakokastiketta niin kauan että vituttaa ja se kiehuu pari minuuttia. Mausta suolalla. Joo, sen kuuluuki olla löysää.

(Nyt tässä välissä muuten tuli semmonen flashbäkki niinku oisin aikasemmin jo kirjottanu tämmösen ohojeen. Jos oon niin tässä se kuitenki uuelleen.)

Lopuksi vaan lappaat ne soosit ja lasagnelevyt vuokaan josaki järjestyksessä, ja välistä heittelet juustoraastetta mukkaan. Soija, valako, juusto, pasta und repeat. Uunissa tunteroinen. Jos näyttää, että meinaa pinta kärtsätä, niin foliota päälle vaan.

Valamis tuote näyttää, yllätys yllätys, lasagnelta.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Ohojeita niille päiville ku kaapissa ei oo mittää ja sattaa vettä pt.1

Esitettiin toive, että pistäisin palio kasvis ruoka reseptie tänne nyt. Pistän nyt yhen ku ei tämän päivän puolella kuitenkaan ehi ennää montaa ruokaa valamistaa.

Rotan soijawokki muutamalle

1-3dl kuivia soijapalloja tai mitä niitä eri soijan muotoja nyt on. Määrää riippuu siitä kuinka rotta nää oot.
pari pussia nuudelia
rehuja
liemikuutio

- Kiehauta, tai kuumenna mikrossa ihan vitun kuumaksi semmone puolisen litraa vettä. Vähempiki riittää jos soijat on vähissä. Pistä sinne vetteen se liemikuutio ja muodosta liemi. Pistä soijat kans.
- Anna ässehtiä vähintään puoli tuntia. En tiiä kuinka kauan niitä uskaltais pittää, että oisko esim yön yli jo liikaa. Kokkeile ja kerro! Tunti on kuitenki jo luksusta.
- Paista meleko kuumassa pannussa ne soijjat ja mausta samalla todella palio enemmän ku oikiasti uskaltaisit.
- Paista myös jottain rehuja sekkaan. Pakastewokkiseokset on 5/5, mutta jos haluat fiininpää niin piliko toki ite salaattis.
- Lissää nuudelit ja niitteen mausteet, ja vielä vettä sen verran että mössö just peittyy. Anna pöhistä niin kauan, että neste loppuu.

Tadaa! Kuvaki saattaa josaki olla, vaan en sitä kannata pistää ku mennee ruokahalu. To-DELLA hyvvää tämä kuitenki hintaansa ja vaivaansa nähen on. Ja muutenki iha jees.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Pikkusen kaikesta pätemässä

Meikä aikoo nyt kertoa pikkusen kaikesta kerralla, niin tartte olla koko aikaa päivittämässä. Oma tekemää löytyy jos jonninmoista. Alotettaan nyt vaikka vapun paikkeilta.

Semipulled beef n shit.
Nykyään ei vaan jotenki vois vähempi kiinnostaa vappuädlääminen. Mielummin meikä on vatupassina kämpillä vatta pystyssä ko lähen ulos esittään että meikällä on hauskaa ja että kalia on hyvvää. Paha olo kuitenki pittää perinteitä kunnioittaen hankkia, vaan ruualla saa heleposti senki hoijettua. Tähän välliin reseptiosio:

Semipulled beef n shit

lihhaa
leipää
soosia
rehuja

- Käy hautajaisissa ja saa sieltä lihakeitosta yli jäänyttä lehemää. Unoha se pöyälle niin, että ainaki vähän mennee piloille. Pakasta.
- Sulata lehemä. Pistä uuniin vaikka 150 asteeseen vaikka bbq-soosin kera vaikka pariksi tunniksi. Jos jaksat nii anna olla kauemmin, mutta ei siitä hirviän hyvvää tule vaikka pitäsit viikon, ko pittää muistaa, että se oli jo alakujaan pikkusen vanahentunutta.
- Leikkaa leipä, pistä sen päälle sitä pahhaa lihhaa, jottain rehuja ja lissää soosia, että maku peittyy.
- Syö, eläkä nauti.

N shit -osio

Pikasima

2-4 dl fariinisokeria
2 sitruunaa
litra vettä
halutessas 0,5-1 dl hunajaa
litra tai kaks vissyä

- Kuori sitruunat ja leikkaa jokunen siivu hedelmälihhaaki.
- Pistä kattilaan sitruunahommelit, sokeri, hunaja ja vesi. Kiehauta sen verta, että just sokeri sullaa.
- Anna jäähtyä kokonaan ja siivilöi rojut poisa.
- Sekota vissyyn haluamas määrä. Ite tykkään ihavvitunmakiasta.

Majoton pottusalaatti

jokunen pottu, esim viis
puolikas purjo
väkevä omppu
suolakurkku
puolisen desiä öljyä
1-3 tl (omena)viinietikkaa
rkl hunajaa
suolaa vitusti

- Kuori, piliko ja keitä potut. Kuulemma on maukkaampia jos kuorii vasta keittämisen jäläkeen, vaan ei itelä hermo kestä sitä touhua.
- Kuori ja piliko kaikki muuki. Ommaa järkiä saa käyttää, niinko esim suolakurkkua ei tarvi kuoria.
- Pistä kippoon ölijyt sun muut maunantajat sekasin ja heitä keitetyt potut heti sinne. Heiluttele niin maan perkeleesti, että maistuu sitte muultaki ko potulta ne potut.
- Pistä kaikki muut kamppeet perrään ja hulijuta niitäki.
- Maista onko pahhaa. Jos on niin pistä lissää makuja. Jos ei oo nii ala syyä.

Tällä kertaa meikä on näköjään syöny ees tuolilla.

Falafelejäki tekkiin josaki välissä. Nämä oli kyllä aivan harvinaisen onnistunutta kammaa ja voin suositella karnivoreillekki hyvin lämpimästi. 

Falafelit, köyhis-tsatsiki ja paskoja vihanneksija
noin kolomelle

pullat
1,5dl kuivia kikherneitä
sipuli
2 vaalakosipulinkynttä
tl sitruunamehua
rkl jauhoja
ihan vitun vähän chiliä (tai ihan vitun palio jos oot VITTU HULLU)
vähän mustapippuria
palion suolaa
palion korianteria
jottain muita haluamiasi makuja
korppujauhoja
öljyä paistamisseen 

paskat vihannekset
jottain pottua ja porkkanaa vaikka
ölijyä
makua

köyhis-tsatsiki
purkki halavinta kermaviiliä
kämmenen levynen biitti ulukolaista kurkkua (kellä on varraa ostaa suomalaista kurkkua HÄ)
2 valakosipulinkynttä
ripaus suolaa
minttua jos haluaa (hyi helevetti)
hunajaa jos sattuu olemaan sitä juoksevaa (sen kiintiänki hunajan muuten sai sekasin, mutta mielenterveys oli taas koetuksella)

- Liota herneitä kylymässä veessä yön yli ja sitte keitä tunti :DDDDD ei helevetti mikä resepti, sore. "Joo alota toissapäivänä se ruuanlaittaminen."  Vaihtoehtosesti voi ostaa niitä valamiiksi lioteltuja. Nuo kuivat turpoaa varmaan kaksinkertasiksi, nii päättele siitä määrät.
- Piliko paskat vihannekset. Pistä pikkusen öljyä ja mausteita ja nakkaa uuniin. Tunteroinen ja 200 astetta.
- Mössää herneet haluamallasi metodilla. Paistahuta sipuleita pikkusen pannulla ja lissää mössöön.
- Lissää kaikki muu paitti öljy ja korppujauho ja pyörittele palloiksi.
- Pyöräytä korppujauhoissa ja paista öljyssä. 

Kokkeilin tuoreen korianterin kans näitä ja voin luvata että aivan turhaa hifistelyä. Maistuu TÄSMÄLLEEN samalta, mutta maksaa jonku milijoona euroa enempi. 

- Tsatsikiin vaan raastat kurkun ja valakosipulin, ja sitte kaikki sekasi.

Huh saatana miten palio reseptiä. Meinas ruveta vituttammaan heti alussa näitten kirjaaminen. Parempi ois sitte jonku hyötyä näistä tai en kirjota ennää ikinä mittään :D

Sitte mitä kaikkia muuta meikä on teheny ko syöny. No käytiin tuosa meijän kesäpaikassa kattomassa kuinka palio luonto on ottanu ommaansa takasi. Älähä mittään, ikkunat oli ehejät, piha melekeen sula eikä elläinten raatoja löytyny yhen yhtä. Meikä keksi ruveta halakoja hakkaamaan ko liiteriin oli jääny jokunen isompi pölökky. Sehä meni aivan sata nolla putkeen se touhu. Ekan iskun yhteyesä lohkes hakkuupöllistä kunnon viipale irti. Jonkuverta oli päässy hapertummaan ko siihen se rapisi kenttään koko paska sitte :D No ei siinä, löyty ehejempi pölli tilalle ja viimistä saatanan kovvaa pölökkyä yritin pieksää niin hajos kirvesvarsi kätteen. Eipä hakata halakoja sitte.



Niin hyvää puuta

Sitte tähän loppuun meikä vois sen verta raportoija tuosta Watchdogs-pelistä, että meikästä vähäsen harhaanjohtavaa älistä hakkerointipelistä jos se hakkerointi on sitä että "hakkeroi koko paska painamalla x". Ihan kiva peli, ei sillä, vaan ei siinä vielä ole se hakkerointi varsinaisesti paraatipaikalle päässy. Ei meikä kyllä ossaa sitte sanoa mittään kehitysehotuksiakkaan, mutta ihan sama ei meikä niitä pelejä tee saatana.


Kisukevennys. Jouni on juustonaksun muotonen kissaelläin/mahollisesti ahma.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Pastoja vihanneksija

Mitä minun vanhat silmäni näkevätkään? KAKS BLOGIPÄIVITYSTÄ VIIKOSSA. Let that sink in for a moment. No ei vaan oikiasti täsä on tylsästi vaan resepti ko tuli niin hyvvää pastaa. Tämä on edustavvaa evästä niin kehtaa laittaa kuvamateriaaliaki.

Erittäin epäkevyt herqsieni-pinaattipasta

muutama tuore herkkusieni 
vaikka 100g tuoretta pinaattia
sipuli
pari valkosipulinkynttä
300g tuorepastaa
purkki mitä tahansa kermaa/vastaavaa tuotetta
öljyä
(pieni kourallinen juustoraastetta)

- Laita pastavesi kiehumaan.
- Pilppua sipulit ja sienet. Pistä öljyn kans pannuun ja kuullottele hetki.
- Sitte pinaatit sienimössöön ja anna pöhistä niin kauan, että suurin osa nesteestä on kiehunu pois tai vähintäänki niin kauan, että pinaatti on muuttunu pieneksi ja löysäksi. Mausta.
- Lissää kerma ja jos tahot niin juustoa. Hauduttele pari minuuttia.
- Muista keittää pasta.
- Sekota.
- Profit.


Kyllä. Kaikki nää ruokakuvat on otettu sängyssä. Mulla ei oo pöytää.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Intialainen kasvismössö

Jos hakkee googlesta intialaista kasvismössöä, nii ei tuu mittään tuloksia. Tämä huutava vääryys korjataan NYT. 

En pistä kuvvaa ku se ruoka näyttää niin hirviältä ettei ole tosikaan. Maku on sitäki parempi, trust me my young padawan.

Tänne sitä intialaista
1-6 annosta riippuen nälästä ja itsehillinnästä

puolikas bataatti
pari porkkanaa
puolikas parsakaali
iso kourallinen vihireitä papuja, niitä palkoja siis
puolikas purjo
tuoreita herkkusieniä sopivasti, eli vähän
yks sipuli
desi linssejä
1-2 desiä maustamatonta jukurttia
purkki tomaattimurskaa
vähän tomaattipyrettä 
valkosipulia
öljyä
mausteita
esim suolaa, garam masalaa, curryä, korianteria, cayennepippuria ja mitä muuta ne nyt intialaiseen ruukaa pistää. Puristit voi sitte painua vittuun niitten mausteseosnillitystensä kans. Garam masala ja curry on aivan hyviä mausteseoksia. (Itehä käytän ruuanlaitossa myös grillimaustetta ja puolivalmisteita. *GASP*)

- Huuhtele linssit ja pistä kiehumaan.
- Palottele kaikki minkä kokoseksi tahot. Bataatti ja porkkana suunnilleen saman kokosiksi biiteiksi kuitenki.
- Pistä pannuun ihan helevetisti öljyä. Siis ihan usiampi ruokalusikallinen. Heitä normisipuli, valkosipuli, tomaattipyre ja mausteet sinne. Hulijuttele sekasin ja kärtsäile pari minuuttia.
- Pistä muut rehut, paitti parsakaali ja linssit sekkaan ja anna niittenki paistua pari minuuttia.
- Sitte ku linssit on kiehunu jonku 10-15min niin kaaja vesi pois ja pistä neki pannuun. Ja parsakaali. 
- Pistä tomaattimurska perrään ja vähäsen vettä niin että velli peittää kaikki rehut. Anna rupluttaa niin kauan, että juurekset on kypsiä. Käytännössä joku 5-10 min. 
- Viimisenä jukurtti sekkaan ja anna ässehtiä pari minuuttia tai ihan niin kauan ku haluat. 

Jukurtti juoksettuu meikällä aina, enkä oo jaksanu keksiä siihen mittään ratkasua ku ei se vaikuta makkuun. Eli elä ressaa jos niin käy. 

Laskeskeltiin tuossa, että koko setille tullee hintaa semmone 3-4 euroa. Sen lisäksi, että hyvvää ja meleko terveellistäki, niin myös halapaa ko makkara. Paitti vielä halavempaa.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Sekalaista

Nyt sitte tullee sitä kuvamateriaalia. Sain yhen mekon tuossa tehtyä niin samoilla vauheilla sain muokattua kasan kuvia. Ne ei liity mitenkään toisiinsa, ne ei oo kovin hyviä, eikä se kohdekkaan välttämättä oo mitenkään kovin relevantti. Mutta ainaki oon teheny nää kaikki ite!

Ekaksi mekko

Muokkailin niin, että mekon värit näkkyy oikein. Kerranki silitin valamiin tuotteen, mutta näköjään aivan päin helevettiä.
Sain synttärilahjaksi semmosen äärimmäisen tiukan ompelukirjan, missä kerrotaan KAIKKI ja vielä kuvien kera että pöliäki tajuaa. Siitä rohkaistuneena päätin tehä mekon jossa on olkaimet. Tähän asti hihat ja lahkeet on ollu ehoton ei, koska en vaan oo viittiny opetella. Ei tässäkään nyt siis hihoja ole, mutta kuitenki kaksi kappaletta miltei symmetrisiä olkaimia. Mikä on kaks kappaletta enemmän symmetrisiä olkaimia, ku mitä oon koskaan ennen jaksanu ähertää. Vielä aivan erityiserityisen tästä mekosta tekkee se, että meikä teki tähän kaavat. Jep, ihan oikiat kaavat. Ihan ite. Ai mitenkö? NO HUONOSTI. Voi vittu etten sano saatana. Aivan hirviää. Ihan turhat kaavat ku ei ne ollu lähellekkään oikian kokoset. Yritin kuitenki ja nyt ku tuo mekko on valmis, niin saan siitä jonkulaiset kaavat ainaki nuille isoille palasille. Ekkaa kertaa myös kokkeilin pistää tukikangasta reunoihin ja eijjuma ei ne ompelijat paskaa puhuneet, hyvähän siitä tuli. Ei kipristele se kangas niin hirviästi ku vaan jaksaa näpertää sen tukikankaan kaveriksi siihe. Aivan hirviää seki. Ainiin ja vielä seki, että ekkaa kertaa pistin vetoketjun keskelle saumaa. Ollu kyllä yhtä neitsyyen menetystä koko rojekti. Ihan hyvä tuosta meikästä tuli nuin niinku ensimmäiseksi yritykseksi. Ainuastaan tuossa yläosan istuvuuessa on vielä pientä häikkää, mutta on se jo kovasti sinne päin.

Tässä meikä edustaa hiasen kans. Hiase on ihana.


Sitte muihin aiheisiin

Tein parille tyynylle pääliset ku ne edelliset oli rumat. Ja koska kangaslaatikko ei mahu kiinni.

Monesti alan tekkeen ruokaa siltä pohojalta mitä on menossa vanahaksi. Tällä kertaa meikällä oli kaks kuivahtanukka croissanttia ja koska en halunnu heittää sitä pikkusen vajjaata 80 senttiä roskiin, piti keksiä jotaki. Leivitettyä possua siis. 5/5 vaikka en oo ennen teheny. Pistän vaikka loppuun reseptit jos joku haluaa.

Tämä idea löyty pinterestistä (joo, meikä ihan oikiasti teki jotaki sieltä, enkä vaan kattonu kuvia). Todella nannaa. Todella halapaa. Todella heleppoa. Todella epäterveellistä. Pistän siis reseptin.

Nämä aarteet löyty kontista hintaan 1 euro. Siinä on siis nivaska kaavoja. Ei välttämättä ihan tuoreinta muotia, mutta näissä on tosi hyviä isoja papereita! Eurolla en sais mistään nuin palio isoa paperia. 

Sain synttärilahjaksi myös hamahelmiä. 10000 kappaletta. 

Muistaakseni joulun alla/jäläkeen puhuin, että pistän kuvia niistä pakettikorteista mitä oon teheny. No nyt meikä pistää. Tein muistaakseni neliää eri väriä, mutta en oo saanu kässiini niitä kahta muuta. Tosi kivoja ja heleppoja, vois tehä ens jouluna samallaisia.



Sonera lahajotti mulle viis joulupostimerkkiä, niin askartelin viielle onnekkaalle ihan joulukortinki. Enkä muistanu ottaa kuvia, vaikka tuli tosi hienoja. Tämän spottasin mummilasta sentään.

Muistaakseni pienemmän pikkuvelin synttärijuhulista. Aivan tavallinen tylsä kakku. 

Samoihin kemuihin tein taas kokeellisia kakkuja. Etummainen on dominojuustokakku. Ihan jees, vähän liian jotaki. Ehkä liian makia tai rasvanen. En oo vielä päättäny. Ehottomasti jatkojalostukseen. Takana taas ihan paska suklaakakku. En tiiä mikä siinä on niin vaikiaa, mutta jatkan yrittämistä niin kauan että saan ees kelevollisen suklaakakun tehtyä.

Tämä muhkea neito tässä sen sijaan on nimeltään sitruunamakenkipiiras. Tai torttu, koska se on hauskempi sana. Ihan vitun hyvvää voi jeesus. Ei voi muuta sanoa. 

Tää on vaan joku kasvispiiras. En muista muuta ku että täytteessä oli soijaa ja pohjassa kaurahiutaleita. En tiiä miksi tämäki on pitäny kuvata.
Jämäkeksit. Jämäisyys on se punanen lanka meikän tekemisissä. Ei pelekästään ruuassa ja ompelussa, vaan kaikessa muussaki :D Toiset sannoo sitä kierrättämiseksi, säästeliäisyydeksi tai laiskuueksi, mutta jämäsyys kuvvaa ehkä parhaiten. Jämäkeksejä tullee tehtyä aika monesti, koska pikkupossun (meikän) on saatava tasasin väliajoin nannaa. Pistän ehkä reseptin jos mulla on se. Älyttömän hyviä ja mureita keksejä näistä tuli, tuurilla.
Sitte taas paluu todellisuuteen. Atrian mikrolätty jonka välissä on jämiä. Tämän kurneen reseptiikasta kaiken kunnian saa kyllä mister poikaystävä. Ei ois omat aivonystyrät osannukkaan tämmöstä herkkua keksiä.

 Reseptit

Leivitetty possu 3kpl

3 possun ulukofilesiipaletta
1 kuiva croissantti
0,5 dl vehnäjauhoja
1 muna
palio öljyä
mausteita

- Anna possujen lämmetä pöyvällä. Piekse sillä aikaa kroissantti ihan pärreiksi ja siivilöi matalalle lautaselle se muhu.
- Pistä myös muna ja jauhot omille matalille lautasilleen. Riko se munan rakenne. Laita jauhojen sekkaan jottain mausteita, suolaa nyt ainaki.
- Piekse possut noin kaksinkertasiksi. Semmosiksi ohhuiksi leikkeiksi. Kuivaa leikkeet. Hierase vähän (tai palio, ihan mite tahot) suolaa pintoihin.
-Pyöräytä leikkeet eka jauhossa, sitte munassa ja sitte croissanttimurussa. Paista keskilämmöllä semmone viitisen minuuttia.

Panerointi pallaa tosi heleposti niin pittää olla sen lämmön kans skarppina. Sitte jos ei oo montaa pannua käytössä, niin kannattaa heittää valamiit leikkeet uuniin pysymään lämpimänä. Joku 100 astetta on ihan hyvä.

Kanelirullat 8kpl

8 siivua vaaliaa paahtoleipää (Lidlissä on just sopivaa semmosta minkä reunat ei oo pyöristetty.)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl tomusokeria
0,5 dl sokeria
1 rkl kanelia
noin desi sulaa rasvaa

- Pistä uuni lämpiään 175 asteeseen.
- Leikkaa leivistä reunat jos haluat ja kauli ne leivät ihan ohhuiksi.
- Sulata rasva. Sekota kanelisokeri ja pistä matalalle lautaselle.
- Sekota tuorejuusto ja tomusokeri. Lätki leipien päälle sopivasti ja rullaa leivät kiinni.
- Sudi leivät rasvalla, tai dippaa siellä (sillon tarvii ehkä enempi rasvaa). Pyörittele kanelisokerissa ja pistä pellille ja uuniin. Noin vartti on hyvä.

Sitruunamarenkipiiras

Pohja                                        

3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
175 g voita tai margariinia

Täyte

2 dl sokeria
4 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl vettä
1 dl sitruunamehua (2 sitruunaa)
5 keltuaista
50 g voita tai margariinia

Marenki

5 valkuaista
1,5 dl sokeria

- Pistä uuni lämpiään 200 asteeseen.
- Sekota jauhot ja sokeri ja nypi sekasin pehemiän rasvan kans. Painele irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Töki pohjaan haarukalla reikiä. Siihen vuoan pohjalle kannattaa pistää leivinpaperi, niin saa heleposti nostettua lautaselle sen hässäkän.
- Paista noin 10 min.
- Mittaa kattilaan muut täytteen aineet paitti keltuainen ja rasva. Sekota täysiä.
- Pistä keltuaiset ja rasvaki sekkaan. Kuumenna koko ajan vispilällä sekottaen niin kauan että kiehahtaa. Nosta pois levyltä ja jäähytä jonku verran. Pistä pohjan päälle.
- Vatkaa valkuaiset kovaksi ja lisää sokeri vähitellen. Vatkaa niin perkeleesti että sen kipon voi kääntää ylösalasin iliman että tullee sotkua.
- Levittele marenki piirakan päälle sillee aaltoilevasti kivasti nätisti. Paista 150-175 asteessa noin 20 min. Kaikki riippuu sun uunista. Marenki saa ruskistua, muttei pallaa.

Jämäkeksit

125g voita
n. 1,5 dl tomusokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

- Uuni 150 asteeseen.
- Vatkaa pehemiä voi ja sokeri vaahoksi. Sekota kaikki kuivat ensin keskenään ja sitte munavaahtoon.
- Pistä pellille semmosia ruokalusikallisia. Paista 8 min.

Pähkinäsuklaalevite päällä 5/5. Veikkaisin, että ois aika jumalaista jos dippaa suklaaseen ja kookoshiutaleisiin.