perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulun vinkit À la Natsipirkka

Olipa vaikia päättää kumpi on hauskempi ja jouluisempi; Nistipirkka vai Natsipirkka. Natsikortti toimii myös jouluna.

Hyvä pistää jouluneuvoja vajjaa vuorokausi ennen aattoa. Nyt varmaan on just se hetki ku jokkainen alakaa tahoillaan tuumimaan, että YAAAHAS mitähä sitä tälle joululle keksis. Thank sweet baby jesus, tässä silliä kullekin säädylle.

Laatikot käsiteltiin jo viime jouluna, niistä ei sen enempää. Imellettyä pottulaatikkoa en teheny tänäkään vuonna koska SE ON MAHOTONTA. Ömm mitä muita jouluruokia on ku kinkut ja laatikot..? Rosolli. Viime vuonna tein ite. Ihan vitun turhaa, sama ostaa. Maistuu täsmälleen samalta, eikä todellista säästöä tuu omatekemäisellä ennenko siinä vaiheessa, ko ruvetaan puhumaan kiloista. Meikä on mestari välttelemmään tyhyjänpäivästä ressiä, niin päätin olla tekemättä mittään mikä ei kiinnosta 100%. En myöskään tee jäläkkäriä, koska pakaste Daimkakku ja Lidlin valamiit Creme Bruleet ovat  maan mainiointa nannaa. Joo eli meikämannen hyvät ruokavinkit jouluun: elä tee mittää :DDDD No ei vaan oikiasti mitä järkiä hirviällä vängällä vääntää jotaki evästä ressipäissään, jos sen saman saa valamiina järkevään hintaan? 

Mutta sitte on nämä tuotteet mitä ei saa järkevään hintaan, niinkö tuo saaristolaisleipä ja hiekkakakut. Jos oisin enemmän massikeisari, niin ehottomasti lähtis kaupasta saaristolaisleipäki. Meikästä palio parempaa ne kaupan ko ite tekemät, mutta jos saan kolomella eurolla kaks leipää vs. viiellä eurolla puolikkaan nii imaskaaha paskaa. 

Tänä vuonna perseilin sen leivän kans niin palio, että meni aivan vituiksi. Oisin halunnu tehä limppua, mutta oon flunssassa niin ei kiinnostanu alakaa vaivaamaan. Kompromissinä koitin tehä oikein kuohkeaa ja mausteista saaristolaisleipää. Tein paskaa paskan makusta muhua.

Kattokaa nyt. Mitä sille tapahtu? 

En oikiasti tiiä onko se pahhaa, mutta ainaki ruma. Vissiin liian vähän jauhoja, niin kohos nätisti mutta lässähti. Pistin lisämausteeksi vanahaan reseptiin pomeranssin kuorta, neilikkaa ja inkivääriä ihan suoraan pussista. Sitte toiseen pistin lisäksi vähän rusinoita ja cashewpähkinämurskaa. Viiminen tuomio tullee joulun jäläkeen. Joulun leipävinkki: Säästä vuojen mittaan se tarvittavat 10 euroa ja osta kaupasta.

Hiekkakakkuja en oo hirviänä teheny, mutta nyt halutti jotaki muuta ko tiikerikakkua. Mummi tekkee aina semmosia törkiän hyviä hedelmäkakkuja. Veikkaan, että just se mehevin on taatelikakkua. En hoksannu kysyä siltä reseptiä, niin piti luottaa marttoihin. Siellä vinkattiin semmosen tyypin, ko Seija Flyhströmin taatelikakkuohoje. En tiiä kuka se on, mutta ainaki tuntuu tietävän taatelikakkuista yhtä sun toista. Ihan aavistuksen muutin ohojetta, ja tästä lähin meillä tehhään taatelikakkua kerran kuussa. Joulun kakkuvinkki: Varasta jonku ohoje. Jos et oman mummis, niin jonku muun mummin. 

Taatelikakku
(Tarvit tähän mieluiten jonkulaisen rengasvuuan, mutta onnistunee muissaki. Normi kakkuvuoassa kypsyy keskeltä vähän hittaammin.)

1,5 dl vettä
250 g taateleita (semmone neliskanttinen köntti passaa)
2 dl sokeria
200 g voita
2 munnaa
0,5 dl maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
voita ja korppujauhoja vuokaan
(pomeranssin kuorta, rusinoita ja mitä nyt keksitkään)

- Vesi, sokeri ja paloteltu taateliköntti kattilaan ja keittele vartti. Pistä voi sinne sekkaan loppuvaiheilla. Jäähytä (mieluiten viileäksi asti, mutta eihä meikä jaksanu oottaa ja tuli ihan hyvä).
- Siinä ootellessas voit pistää jauhot, soodat ja mausteet sekasin. 
- Uuniin 175 lämpöä. Vatkaa taatelitahmaa vähän kuohkiammaksi ja sitte munat yksitellen sekkaan. Täysiä vatkaten.
- Lopuksi jauhot ja maito lapioijjaan sinne sekkaan iliman turbovatkainta. Kaaja vuokaan ja paista 45-60 min. Anna jäähtyä kunnolla, ennenku kippaat vuuasta. Paranee vanhetessaan.

Kahvilla vois olla hyvä korvata tuo maito. Kermakaan ei tätä varmaan pillaa. Alkuperäsessä reseptissä sokeria oli desi enemmän, mutta ommaan makkuun sillä tuli jo vähän liian tahamia ja toffeinen. Taatelit on kuitenki aivan törkiän sokerisia, niin pistin vähän enempi niitä.



Sitte mulla ois aattona semmone pienehkö kinkkurojekti taas eessä. Reppeilyttää jo ajatuski ko viimeksiki meni niin hyvin. Ei palanu ko sormi ja yks kinkkupussi. Muovi haisi vaan jonku tunnin. Katotaan mitä sieltä tällä kertaa tullee. Eli joulun kinkkuvinkki: vejä lonkalta. 

Huomenna meinasin tekassa vielä potturieskaa ylijääneestä muusista, mutta koska MADAFAKIN JOULU niin kuorrutan senki vähintään siirapilla. 

Vuojen kohokohta, eli eeppiset lahja-askartelut pääsee julukisuuteen vasta aaton jäläkeen. Koska oisihan se hirviää jos sukulaiset spottais ne pettymykset jo ennen joulua. 

Eipä täsä muuta. Loma on alakanu, kuusi on pirtissä, ruuat on tehty ja lahajat on paketeissaan. Vois ottaa lepiä ja katella kelikameroista panikointia. 

lauantai 17. joulukuuta 2016

Matalan kynnyksen rehumätöt

Kesällä meikä söi kaiken mitä etteen tuotiin, ja osan siitäki mitä ei tuotu. Se luonnollisestiki täsä ajan saatossa on koitunu elimistön kohtaloksi ja vointi on heikko. Enemmän tai vähemmän oon koittanu skarpata syksyn mittaan, mutta onhan se vain tosi ettei pohojolassa talavella oo välttämättä ihan halapaa syyä rehuja. Tässä vaiheessa kuvioon hiippaileeki linssit, pavut ja muut. Eli ne rehut, jokka sisältää muutaki ko vettä ja ovat ympäri vuojen halapaa ko makkara. HALAVEMPAA ko makkara I might add.

Kasvisruokaa tullee varmaan eniten tehtyä niinä päivinä ku laiskottaa aivan simona. Ei siksi, että nämäkään äpöstykset ois jotenki keskimäärästä liharuokaa nopiampi tehä (monet kyllä on, koska haudutus), vaan siksi, että meikä ei jaksa lähtiä kauppaan. Niin täsä nyt joitaki iisejä piisejä matalan kynnyksen kasvis- ja vegeruokia mitä tullee mieleen. Tai ei välttämättä erityisen iisejä, muttei ainakkaan vaikiampaa ku epäkasvisruoka ja paatuneelle lihansyöjällekki sopivaa, täysin lihauskottavvaa evästä. Kaikki reseptit testattu karnivoreilla ja läpi meni heittämällä.

Herkkusieni-linssi-muhennos
neliälle

loraus öljyä
sipuli
n. 300g tuoreita herkkusieniä
n. desi linssejä
purkki mitä tahansa "kermaa", kaurakermalla tein ite
vähintään suolaa ja pippuria

- Pannu tulille, sipulit silipuksi, huuhtase linssit, pesase ja pilippua sienet.
- Nakkaa kuumalle pannulle öljy, sipuli ja linssit. Pyöräyttele hetki, mutta elä varsinaisesti paista. Toisin sanoen freesaa, mutta emmä lähe nyt ollenkaan tuolle ammattikeittiölinjalle.
- Sienet kaveriksi, heiluttele niitäki sielä pannussa hetki. Sen verran, että muuttuvat semmosiksi vastenmielisen näkösiksi ja nilijakkaiksi. Mausta varovasti.
- Kerma perrään, anna muhia jokunen minuutti ja maistele mausteet kohilleen.

Suola/liehmikuutio ja pippuri on ainuat mitä ite taisin pistää. Ehkä paprikaaki vähän. On niin mauttomia nuo sienet ja linssit, ettei viitti täpöllä maustaa ettei niitten vähäsekki maut jää piiloon. Tämä ei tarvine kuvvaa.

Paahetun bataatin kans nannaa, varmaan kaiken muunki. Miksei vaikka leivän päälle, jos hauduttaa nestettä vähemmälle.

Papuquesadillat
neliälle

lätyt
3dl vehnäjauh
desi vettä
loraus öljyä
tujaus suolaa

papumössö
sipuli
1,5 dl papuja ja/tai linssejä (pavut valmiiksi keitettyjä)
3-5 dl tomaattisosetta ja/tai ruokakermaa
ihan vähän öljyä paistoon
mausteita

juustoraastetta

lätyt (nämä on oikiasti niin heleppoja, että vähemmällä pääsee ko teet ite ekkä lähe kauppaan kirroileen)

- Sekota kaikki, vaivaa vähän ja pistä jääkaappiin ootteleen. Ei oo pakko ootella, mutta pikkusen helepompi hinkuttaa oikein ohhuiksi jos taikina on kylymää.

Tässä välissä voit kävässä tekkeen tuon papumössön.

- Kylymänä sitte rulaa pötkö, leikkaa pötkö paloiksi ja kauli noin läpikuultavaksi. 11 kappaletta tästä tuli viimeksi. 9 sitä ennen ja 4 puolikkaalla annoksella. Että teeppä siinä sitte haluamaasi kokoluokkaa.
- Paista noin minuutti per puoli ihan törkiän kuumalla ja kuivalla pannulla. Käytännössä siis teflonpinnotettu pannu RÄJÄHTÄÄ tässä hommassa. Jos ei ihan räjähä, niin ainaki mennee hyvin heleposti pilalle. Vähempiki paistoa riittää jos sulla on hyvä hella.

papumössö

Tämä on heleppo. Pistä pannuun mitä vaan ja sitte pannun kautta nuitten lättyjen välliin. Jos haluaa ihan asiasta tehen hakia ainekset tähän, niin ylempänä ois.

Tämä on kuitenki ihan rehellinen jämäruoka, niin oma eksakti resepti mennee näin:

- Pavut, linssit tai mitä vaan sipulin ja öljyn kans pannuun pyörimään pariksi minuutiksi. Mitä vaan nestettä kaveriksi. Tähän on toiminu paseerattu tomaatti, soseutettu semivanha jämätomaatti, tomaattimurska, kerma, kerma jatkettuna veellä, kerma jatkettuna maijolla ja kaikki näitten variaatiot. Mikä vaan jatkettuna millä vaan jos maku miellyttää lienee paras ohoje.

- Mausta ja jätä hautumaan siksi aikaa ko teet jotaki muuta TAI  teet ne tortillalätyt loppuun. Pistä uuni lämpiään 200 asteeseen.

- Sitte vaan mössöt lätyille, juustoa välliin ja toinen lätty päälle. Toimii rullattunaki, mutta vellit saattaa valahella ulos. Uunissa sitte joku viis minuuttia tai että juusto näyttää sulaneen.

Lätyt. Sen verran rosoa jätetty, että on uskottava oma tekemä.

Quesadillana. Välliin mahtuu pitkät vihiriät pavukki aivan hyvin.
Yritin pistää rullattunaki näitä torttuja, MUTTA EI JUMALAUTA ONNISTU VOI SAATANA.

Lasagne
Valehtelisin jos väittäisin, että tästä riittää neljälle.
Tämän olen pistäny aikasemminki, mutta tätä on maistatettu taas lihamiehille ja edelleen mennee alas täyestä. Suora kopio siis tässä:

1,5 dl soijarouhetta
3 dl vettä
pari porkkanaa
juuriselleriä sen kokonen palanen mitä ne kaupassa myy
sipuli
500g paseerattua tomaattia
öljyä
lihaliemikuutio
maustetta
50g margariinia
desi vehenäjauhoja
litra maitoa
150g halpisjuustoraastetta/50g parmesaania
(pinaatti)lasagnelevyjä

- Pistä soijat vetteen kiehumaan lihaliemikaverin kans.
- Sillä aikaa raasta porkkanat ja selleri, piliko sipuli ja pistä ne paistumaan öljyyn. Öljyä saa olla aika palion, oiskoha joku puoli desiä vaikka. Älä peljästy, tässä on paljon kasvia.
- Kuhan soija on imeny niin palion nestettä ku se pystyy, kipataan seki rehujen sekkaan. Soijan keittelyyn mennee about vartti käytännössä.
- Perrään vielä paseerattu tomaatti ja mausteita niin palion ku tahot. Ite ruukaan pistää vaan suolaa, mustapippuria ja ehkä paprikaa ja yrttejä jos sille päälle sattuu.

Sen kastikkeen voit sitte unohtaa tässä välissä vaikka hellalle.

- Kattilaan margariini ja hella TÄYSILLE. Jauhot sekkaan heti ku rasva on sulanu.
- Vispaa maitoa joukkoon eka pikkusen kerrallaan. Silläviisiin että siitä muodostuu aluksi semmosta tasasta töhnää.
- Jahka töhnä on tasasta, voi lopun maijon lurauttaa kokonaan sinne kattilaan. Tämä siksi, että siitä soosista tullee paakkusta, jos heti alussa nakkaa kaiken maijon.
- Laita uuni kuumeneen 200 asteeseen täsä välisä.
- Sitte vaan vispaat pohojaa myöten sitä valakokastiketta niin kauan että vituttaa ja se kiehuu pari minuuttia. Mausta suolalla. Joo, sen kuuluuki olla löysää.

Lopuksi vaan lappaat ne soosit ja lasagnelevyt vuokaan josaki järjestyksessä, ja välistä heittelet juustoraastetta mukkaan. Soija, valako, juusto, pasta und repeat. Uunissa tunteroinen. Jos näyttää, että meinaa pinta kärtsätä, niin foliota päälle vaan.


Ja sama kuva lasagnesta joka päivä.
Iteasiassa ei nyt kiinnosta kirjottaa yhtään enempää. Moro.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Himmel, sukeltakaa!

Meikäpä kokkeilee miten onnistuu puhelimella kirjotella tänne. Sais kätsästi tehtyä pikkujuttuja.

Joulu on tämmösille strömsöhilipatipippanaskartelunarkomaaneille ominaista aikaa. Ku saa askarrella KAIKKI ASIAT. Saa niitä muullonki, mutta jouluna on paljon potentiaalisia askartelujen uhreja. Niinkö sukulaiset, jokka vuojesta toiseen ihan pokerinaamalla ottaa vastaan vinoja pannulappuja ja kivikovvaa ruisleipää. Tässä on seki kiva puoli, että jouluna antiaskartelijatki nousee tälle ylevälle tasolle, jossa martat on jumalia ja pinterestistä ei saa inspiraatiota, vaan sinne annetaan!

Sanomattaki selevää, että nyt on aika vitullinen keko rautoja tulessa. Ensinnäki oon päässy himmelien saloihin aika syvälle. Oljenkorret on niin last season. Askartelupillit on nyt se juttu. Kyllä, askartelupillit. Koska minkälainen kusipää käyttäis tavallisia 666x halavempia pillejä. Kuullu juttua, että kreiseimmät tekkee jostaki pikkiriikkisistä putkista. Kuparia polttaa.

YEAAAAAAAHHH


Tänne tuli niin yhtäkkiä pakkanen, ettei pylly ehtiny yhtään karaistua. Piti täysiä tekassa pyörän penkille päälinen. Tekemisseen meni suunnilleen viis minuuttia ja laatu on justiin sopivan kusinen, ettei rosvot välttämättä kiinnostu.

Jämäkuminauha kelepaa just hyvin.


Like a glove! 

Onnistuu vissiin kuvienki pistäminen puhelimella. AIVAN PERKELEEN VAIKIASTI. Loput kuvat saa oottaa iltaan.

Kesäpaikan alkutalven fiiliksetki käytiin katsastamassa. Kylymä ko ryssän helevetissä, eli ihanaa oli. Uitiin.

Jäätyneitä räkäpalloja.

26 vuotta saman järven rannalla ja nyt vasta sai aikaseksi haahuilla sen toiselle puolelle. Ja kappas sieltä löytyki toinen järvi!




Sopivasti jänniä kuvia tuli otettua, ku oli halloween meneillään muualla maailmassa.

Kyllä, uin. Vesi oli välillä vähän jäässä, mutta päiväseltään oikein ajotetun uipasun sai hoijettua niinki lämpimässä ku +1 asteisessa veessä.

Mitäs muuta. Niin joo, aattelin askarrella ikkunaan semmosen paperitähen. Muutaman vuojen oon suunnitellu, että sijotan joku vuosi ja ostan just semmosen ku tahon. Mutta joku mulliturpa on keksiny, että reijitetyn tähen muotosen paperin hinnaksi on kohtuullista pistää KOLOKYTÄ EUROA. Waaaaaaaattt? Tälle ei oo mittään asiallista selitystä. Haistatan vitut taas tuommoselle urpolle kapitalismiripulille ja teen ite hienomman, värikkäämmän, reikäsemmän ja ennen kaikkea omatekemäisemmän tähen. Protip: kato, että kotivakkuutus on voimassa ennen ko yhistelet sähköä ja paperia. Tästäki projektista kuvia illemmalla.

Paperitähtiprojekti pittää alottaa seuraavasti: Eti hienoimmat housut mikkä sulla on. Pue ne. Keitä kahvit ja mee sänkyyn kaikkien askartelukamppeijen kans.
Ensimmäisestä yrityksestä tuli niin hirviä, että koitan uuelleen ennenku neuvon yhtään kettään täsä asiassa :D

Mittään muuta valamista ei oo ku se äkäseen sutastu penkinlämmitin. Vois ajatella, että onhan tässä aikaa ku on vasta marraskuun alaku. Vaan eihän se ikinä niin mee. Aikaa mennee runsaasti myös konvehtien imeskellyyn, uusien projektien alottelluun ja muuhun ylleiseen jouluhyperventilointiin.

Loppukevennysgourmet

perjantai 21. lokakuuta 2016

Puolen vuosisadan tiivistelmä

Piti pistää kuvia ku tein kesäpöksyt kevväällä ja vastoin tapojani kuvasin koko prosessin! ...paitsi sitä lopputulosta :D Niin pistänki vaan kuvia kaikesta mitä oon teheny kesällä.

Oon

piirrelly kiekuroita

löytäny joukkohaudan kesäpaikasta

poiminu kaikki marjat

asunu hiasessa

ottanu tatuoinnin
ollu päissään vaarallisesti vesillä

tehny aivan järettömiä jämäruokia (paistettu makarooni, pakastevihannekset ja herkkusienikeitto)

poiminu kaikki marjat

tehny vitusti mansikkakakkuja, koska ilimeisesti meijän kesäpaikassa kasvo 80% koko Suomen mansikkasadosta

(protip: maitohorsmat on kokonaisuudessaan syötäviä)

ollu suolla

poiminu kaikki marjat 

ollu urpona innoissaan kaikesta, muun muassa luonnontieteellisestä museosta

ottanu päikkärit suolla

edelleenki poiminu niitä marjoja

ollu päissään festareilla

ollu suolla

syöny kaiken mitä on löytyny pihalta (tämä tässä on nokkoslätty)

käyny lintsillä ystäväisten kans

ollu päissään

poiminu nämäki marjat vaikka tuossa oli tuommonen hirviö tiellä

seikkaillu tällä urhealla ratsulla vähän vaikka minne usseita satoja kilometrejä

syöny terveellistä aamupallaa

ollu päissään

teheny provinssin turvottaman pyhiinvaellusmatkan Ylivieskan eeppiselle KAKSKERROKSISELLE Kärkkäiselle

huumaantunu kiasmassa

tehny hämmästyttäviä cocktaileja

ja poiminu kaikki marjat

tldr: marjastin, join ja söin. Ohessa vielä syksyn trendikkäin resepti:

Kosovopolitan

2cl halvinta kirkasta viina
2cl halvinta appelsiinilikööriä
liraus limen mehua
loraus karpalomehua
punajuurisosetta oman maun mukkaan (1/4 tl on hyvä määrä alottaa)

hifistelyyn ja optimaaliseen lopputulokseen tarvit myös jäitä, shakerin ja cocktail-lasin

- Pistä jäitä lassiin, että lasi kylmettyy.
- Kaikki ainekset shakeriin ja pari jääpalasta.
- Shake it like a polaroid picture.
- Nakkaa jäät lasista helevettiin ja alakoholit tilalle. Nauti.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Fiilispohjanmaan potut, naavatee ja muuta perinnekasvatusta

Kesällä ei joua kirjottelemaan, koska on hirviä kiire tehä kaikkea kirjottamisen aihetta. En muista mitä oon teheny ekana, niin alotan siitä mitä tein viimesenä. Ja muutenki siitä mikä on olennaisinta. Eli potut.

Mulla oli unohtunu kaappiin kevväällä pottuja keskimäärästä pitemmäksi ajaksi. Nehän oli ottanu ja ruvennu tieten itämään. Normijamppa heittäs menemään, vaikka maassahan niillä ois hyvä olla. Meikähän otti potut kesäresidenssiin mukkaan ja jätin pariksi viikoksi pöyälle oottamaan että lähtis routa. No nehän kerkes siitä hävitä johonki, vaan mummilla oli mulle heittää muutama pottu. Tässä vaiheessa pittää muistuttaa, että en oo ikinä kasvattanu pottua tai mittään muutakaan menestyksekkäästi. Kaikki vaan kuolee. Osa siksi, että unohan, mutta osa myös siksi että on joku paha karma kaiken elävän kans.

Potun kasvattamista oon seuraillu kuitenki sivusta vuosia, nii tuumin että eiköhän nuo kasva ihan fiilispohojalta. Eka pittää vissiin kääntää maa.

Työkalut on vuosisatoja vanahempia ku minä. Niillä on enemmän elämänkokemusta ja taitoa ku mulla. 

Ei ku ihan ekana pittäis valikoija sopiva pallonpuolisko, lääni ja ilimansuunta. Mutta koska kysseessä on pottu, niin ei kaiketi oo ihan niin nuukaa sen virtaavan Kin kans. Hei se kasvaa Suomessa menestyksekkäästi, eli ei voi olla hirviän ranttu juures. Mummi on onneksi valikoinu Lapin mehukkaimman spotin kasvimaaksi jo aikoja sitte, niin meikä pääsi osingoille. On kuulkaa ihan poroaita, vahtikissat ja kaikki. Ja joo oon fuskannu tässä jo ainaki kahessa kohassa.


Nuin! Semmone keko. Tähän mennessä näyttää ihan legitiltä. Mutta sitte että ne potut tuonne ja kuinka syvälle ja pistetäänkö jottain lannotetta ja mitä vittua? En tiiä ihan sama. Pistin sopivan syvälle. Eikä mittää hifistelyä ku vettä vain.

 Tässä välissä kasvimaan hurjat saalistajat kävi harventamassa myyräkantaa tehokkaasti. Thx mates.

Katsoppas perkele. Nehän lähti kasvamaan. Tuossa vaiheessa siinä kasvo vielä sipuliki, mutta se unohtu tai homehtu tai jotaki, niin ettei sitä sitte nostovaiheessa ennää ollu :D

Vieläki näyttää lupaavalta. Kuulin jossaki vaiheessa huhuja multaamisesta. En pitäny mitenkään erityisen tärkiänä kuitenkaan. Tai ainakaan niin tärkiänä, että lähtisin tekemään päiväreissua Roihin ihan vaan multaamismielessä. Pyysin äitiä multaamaan ku oli asioilla tuolla päin. Kaiketi ihan liian myöhään nuin niinku "virallisesti", mutta parempi myöhään jne.

JÖSSES.

Eijjumaliste. Sieltä nousi ihan ehtaa pottua vaikka kuin perkeleesti. OMATEKEMÄÄ POTTUA. Ei homma eikä mikkään. Pari kiloa sitä tuli. Sen verta, että jos ens kevväänä nakkaan ne maahan, niin niillä potuilla elläis jo talaven yli. Jos haluaa syyä pelekkää pottua ja sitäki aika niukasti. MUTTA KUITENKI. Nyt meikä ossais olla omavaranen satanolla.

DEM POTS. Luonnollisesti noukin kaikista pienimmät rypäleen kokoset poturaisetki. Ne oliki parraita ja ihania ja sieviä. Rakastan teitä pienet ja isot potut.

Tätä kesähommien raportoimista pitänee jatkaa usiampi kierros. Muisti palailee pätkittäin.

Äiti haki koiran itelleen. Se on aivan järetön palikka. Osottautu myös mainioksi hillakoiraksi heti. Tosin se syö niitä hilloja.
Se syö kaiken muunki löytämänsä. Jollaki oli unohtunu suolle taas poron kaikki luut ja paskat. Sielähän ne oli suussa saman tien kaikki :D 
Oli myös juhannus ja Firestarter.
Ja juhannus ja painin MM94. Ei ollu hevosia eikä ongelmia. Pikkusisko ossaa ottaa edustuskuvia.

Jotta juhannuksen katumusharjotuksia ei tarvis tehä rapuloissaan, ne kannattaa tehä jo ennen juomista.

Niin joo ja tukkaprojekti on edenny hitaan varmasti. Kevväällä kävin vastoin tapojani kampaajalla. Palkinto siitä, että luin (kuuntelin, koska oon fuskari näköjään kaikessa) Kalevalan. Oon hirvittävän laiska vaalentelemaan tukkaa koska vaalentaminen on perseestä. Eikä tätä heinäpaalia välttämättä ois tarvis ihan hirviästi blondaillakkaan. Enkä ikinä tohi leikata latvoista ite niin palion ku todellisuuessa pittäis. Kampaajalla oli ihan hyvä siis käyä teettämässä alustavat työt tulevalle sateenkaariprojektille. Jollaki taikamyrkyllä sitä vaalennettiin niin, että se oli paremmassa kunnossa vaalentamisen jäläkeen. Miten? MITEN? En tajua.

Tämmönen siitä sillon tuli. Turkoosia muualla, pinkkiä otassa. Juuret oli laiskalle tehty kivasti hyvin tummaksi turkoosiksi. Sannoin että pistä semmonen tukka, misä on mahollisimman palion väriä, mutta niin, että meikän ei tarvi ennää ikinä, tai ainakaan kymmeneen vuoteen, tulla kampaajalle.
Hirviän ressaavaa antaa jonku muun sotkia tukan kans. Työlästä, mutta mukavampi ite ku on ite vastuussa ja saa tehä tuhoja niin palion ku huvittaa. Enkä ole ees ko kerran tyriny oikiasti ja seki oli harkittu moka :D (väri oli noin 10 vuotta vanahaa).

Tuosta on sitte omin pikkuisin kätösin askarrellu koko ajan lähemmäs mielipuolista sateenkaaritukkaa. Tällä hetkellä tilanne on tämmönen:

Ei, en todellakkaan jaksanu järjestää mittään glamourkuvaspektaakkelia. Mulla on toisen päivän eksistentiaalinen rapula, ku vanahuus ei näemmä tuu yksin.






Nyt ollaan juuresta asti värillisiä. Ja räikeitä. Turkoosi vallitsee vielä, mutta joka kierroksella pohoja vaalenee vähäsen. Kuulemma Elumenin värit on semmosia että go big or go home. Että ku kerran on se pistetty niin se on ja pyssyy, ja voi mustanki päällevärjäyksen alta alkaa kuultamaan niinku oma väri. Kelepaa. Seuraavaksi sitte joskus pittää alakaa latomaan punasta, violettia ja sinistäki raitaa tuonne. Syssymmällä.

Ainiin voi palli nyt meikä ehti jo unohtaa sen naavateen. Mutta siis eihä siinä oo ku tehä naavasta teetä ja juua se. Kuulemma superduper terveellistä. Intiaanit tietää.