tiistai 11. marraskuuta 2014

Isämpäivä ja mäihäkeksit

Meijän isä ei niin välitä kakusta, mutta sen sijjaan korvapuustit ja ruisleipä on suurinta herkkua. Onneksi isä on saanu tehtyä niin mainioita lapsosia, että sai lahajaksi näitä molempia. Ja sarjakuvia tietenki. Iliman, että oltiin asiasta neuvoteltu, sisko oli tekemässä pullaa. Hyvä, koska meikästä pullan tekeminen on niiiiiiin syvältä ja välillä ryssin sen homman aivan totaalisesti. Esim näin:


Nuo pullat myös maistu käyneeltä. On siis hyvä, että sisko teki pullat ja ruisleipä oli meikän hommia. Unohtaminen ei nimittäin oo ongelma siinä lajissa. Ruisleivästä tuli tietenki nannaa ja muistin ottaa juurenki talteen. Piti tosin muistuttaa kahesti.




Sarjakuva oli tällä kertaa Kapteeni Hyperventilaattorimies. Suomalaista laatua, jossa osallisena muun muassa Johanna Sinisalo! Voin suositella lämmöllä.

Kuva lainattu Banana Pressin sivuilta. 
Mukkaan askartelin tietenki kortin.


Isänpäivää vietettiin sitte pimiässä pirtissä pötkötellen. Minä sohvalla ja isä lattialla. Katottiin joku hilpeä ranskalainen holokaustivilimi ja turistiin niitä näitä. Ihana isänpäivä.

Sitte illan muihin aiheisiin. Keksit. Teki mieli keksejä, mutta ei tehny mieli kauppaan. Meillä oli täällä muutaman päivän taas talvi, mutta nyt se on muuttunu syksyksi tai ihan tavalliseksi satteiseksi kesäpäiväksi. Eli piti tehä keksejä niistä aineista mitä kaapissa on. Reseptiäkkään ei tehny mieli kattoa, koska ois pitäny ettiä joku, missä on niitä aineita mitä mulla on. Eli epämääräsyys on illan teema.


Näistä tuli aika mauttomia. Maku on aika kampanisumainen, mutta koostumus pullamaisen pehemiä. Liruttelin päälle suolamantelisuklaata, mutta silti aika tylsiä. En suosittele kenellekkään. 


Mutta oi nämä! Nämä on ihania! Ei mittään juhulakeksejä, vaan kahavileiväksi. Mutta tuuripeli toimi, koska kriteerit ei oo korkialla näissä syvältä, syvältä hatusta vejetyissä resepteissä. 1) Pittää olla syötävää, ei hyvvää, mutta syötävää. 2) Pittää olla semmonen koostumus, että syöminen onnistuu suht heleposti.

Epätarkka resepti:

-50g margariinia
-50g kookosöljyä
-2dl vehnäjauhoja
-1,5dl pottujauhoja
-0,5dl sokeria
-0,5dl fariinisokeria
-1tl leivinjauhetta
-muna
-3rkl pähkinäsuklaalevitettä

-Pistä uuni lämpiään 200 asteeseen. Vatkaa molemmat sokerit ja molemmat rasvat "vaahoksi". Ei ne mee vaahoksi, mutta mennee ne tosi sekasin.

-Sekota jauhot ja jauhe ja heitä "vaahtoon". Sekota. Pistä muna. Sekota. Pistä pähkinäsuklaalevitettä semmone kolome ruokalusikkaa tai enempi tai vähempi. Kuitenki niin, että mopo ei lähe keulimaan, koska koostumus varmaan kussee jos on liikaa. Sekota.

-Tässä vaiheessa pistä lissää jauhoja jos tuntuu niin löysältä, ettei voi lusikalla ottaa könttejä.

-Pistä pellille minkä tahansa kokosia möykkyjä, kuhan ne on saman kokosia keskenään. Paista vartti tai enempi tai vähempi riippuen koosta. Paista niin kauan että ne on kypsiä. Reunoilta rapiaa, keskeltä ei ihan niin rapiaa.

Samalla vaivalla saa varmasti parempiaki keksejä, mutta en usko että näistä aineksista mittään jumalten herkkua tulis vaikka miten säätäis. Hyviä semmosia ei mahottoman makkeita aamupalakeksejä. 

torstai 6. marraskuuta 2014

Selityksiä selitysten perrään

Melekeen heti ku pistin tämän blogin pystyyn tyrehty meikän käsityöinto. Ylleensäki se into heijaa aaltoina ja yhen insipiraation innottamana pistän sitte kerralla kaiken kuntoon. Nyt vaan on niin syksy, että mitä järkiä ommella vaatteita ku ei halua niitä kuitenkaan käyttää? Vois tietenki ommella näitä syksyn ehottomia ykkösvaatteita: pussilakanoita. Munasillaan peitoissa möyriessä ei oo vaatteille sijaa. Ainuat aihetta liippaavat hommat on ollu siskon housujen kaventaminen ja värityskirjan täsmällinen väritys.

Pitkään aikaan en oo myöskään askarrellu, leiponu tai neulonu. Enkä pahemmin teheny ees mittään oikiaa ruokaa. Jotenki ei vaan vittu kiinnosta. MUTTA, tämä mynnähys on johtanu aivan uusille aluevaltauksille, nimittäin kirjoihin.

Oon aina ollu tosi huono lukemaan. Ihan siis huono huono jo siksi, että se on tosi hiasta ja mennee heleposti sanat ja kirjaimet sekasin, lukkee vaan ajatuksiinsa uupuneena sammaa sivua uuelleen ja uuelleen. Sen takia en oo sitte jaksanu kauhiasti lueskella, koska se kirja pitäis valikoija tosi tarkkaan, ettei vaan tuhlaa kallisarvosta lukuintoa johonki tylsään. Siitä on tullu sitte loputon kierre: en halua lukia, koska se on niin hiasta ja se on niin hiasta, koska en lue tarpeeksi. Oon ollu enempi se aku ankka ja alibi -kirjallisuuen kuluttaja. Koulussa oli aina ihan kauhiaa ku heitettiin kirja etteen "eipä tässä varmaan kuukautta enempää VOI mennä". Kyllä muuten voi, katotaanko? Terveisin nimimerkki "luin Sinuhen kahessa vuojessa".

Mutta nyt on tapahtunu ihime! Oon oppinu lukemaan! Mulla on viimeinki ollu kaikki aika maailmassa iliman aikaavieviä velvotteita. Oon jaksanu ja ihan halunnu käyä kirjastossa, oon bongaillu uskomattomia löytöjä kirppareilta ja mulla on ollu sitä aikaa. Kevväällä jo aloin lukemaan vähän enempi, mutta pitkin kessää tahti on kiihtyny ja nyt se on jo ihan mahoton. Kuukauessa oon saanu luettua ainaki kaheksan kirjaa. Ennen sain parhaimmillaanki luettua kuukauessa yhen kirjan. Ja voi että mie nautin tästä. Ahmin ihan raivolla kaikkea. Dekkarit on se meikän pääruoka ollu penikasta asti ja sehän se meikän sadistin sydäntä lämmittää edelleen. Nyt on kuitenki repertuaariin lisätty alakuruuaksi surkiat ihimiskohtalot ja jäläkkäriksi kauhu. Välissä hulijuttelen sormia pikkusen runnouessa ja siinä alibissa.

Nii että siksi meikä ei nyt tee mittään. Ku meikä lukkee niinkö elläin.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kuvia ruuista

Keksipohojaset juustokakut on ihan hirveitä. Meikä ottaa ihan henkilökohtasena hyökkäyksenä keksipohojaan tehyt sitruunajuustokakut. Aivan törkiän makusta.

Joku meikän motoriikassa pistää vastaan aina ku pittäis pursottaa. Ei vaan vittu kykene. En käsitä. Niinku iskis aina hirviät parkinsonipärinät päälle ku tursotin lyyään kouraan.

Tämä on vain kakku.

Ystävän neuvo: jos sitä liekitettään, se on hyvä.

Jallutiramisu on meleko suunmyötästä tavaraa.

Kerran koitin tehä kakkutikkareita. Se kaaos mitä nuitten valamistus, tarjoilu ja syöminen aiheutti, ei TODELLAKKAAN korreloi sen makunautinnon kans. Edelleenki se maistuu kakulta, mutta on vaan aivan naurettavan sotkusta tehä ja tekeminen vie aikaaki ainaki tuplasti saman verran ku normikakku. Never again. Ennää en tuhulaa arvokasta kakunsyömisaikaa sen kakun valamistamiseen yhtään enempää ku on pakko.

Joku vuosi tein paskiaispullia, mutta koska ne ei ollu mitenkään ihimeellisiä niin ennää en tee. Kaupasta saa parempaa ku niissä on lisäaineita ja jotaki taikuutta mikä tekkee niistä herkullisia.

Voi herraisä tätä ruokaa. Jos ei oo vielä kokkeillu, niin nyt on jo korkia aika. Oon aika varma, että tällä ruualla vois vierottaa narkomaanit heroiinista, saaha mykät puhumaan, muuttaa pimmeyen valoksi ja saaha maan päälle rauhan. Ja Perttu sanoi, tulkoon aamiaismuffinssi. Ja aamiaismuffinssi tuli. Eli siis tiukkaaki tiukempi paketti leipää, juustoa, munnaa ja pekonia. Kääritty rakkauella ja syöty itseinholla (ensimmäiset kaks mennee aivan hyvällä omallatunnolla sen jäläkeen se on pure hatred).


Ihan ruisleipää tehty. Tässä sortissa maltti (unohtelu) on valttia (tai ei se ainakaan haittaa). Eipä tuossa muuten kummempaa ole, mutta ko piti se juuri tehä ensin ko eihän mulla ollu. Muistaakseni puhuvat, että vuorokausi ois hyvä pittää ässehtimässä sitä juuritaikinaa, mutta saattoin unohtaa sen neliäksi päiväksi pöyälle. No mutta oli makua. Ja ekasta laakista ruisleivästä tuli justiin niinkö pitiki.

IT'S SO FLUFFY

Orvokit on meikästä ehkä nätein koriste kakkuun, mikä on täällä Suomessa aivan hullun kätevää.



Tässä korvasin orvokit pahavikukilla. Ihan söpö tämäki mutta ohan nuo vähän kankeita.

Koko perheen kondiittori Perttu leipoo kakut joka juhlaan. Ite tykkäisin niistä lisäainekakuista.

Tässä testasin tuommosta kakkukuvvaa ekkaa kertaa. Internetin tätit oli nillittäny että maistuu pahalta ja vaikia saaha sievä, mutta väärässähän kaikki oli taas. Ei maistunu miltään (eli ei myöskään pahalta), oli todella iisi pistää paikoilleen, eikä kupruillu tai kärsiny mitenkään KU EI VAAN TEHENY KAIKKEA VÄÄRIN. Ja siis väittääkö joku tosissaan, että ne tuuman marsipaani-/kreemi-/vaahtokarkkimassa-/sokerimassakerrokset maistuis hyvältä? Meikästä tuo 2 milliä "vohvelia" (pahavia) ei oo kyllä ainakaan yhtään pahempaa ku nuo edellämainitut. Plus, että tuon voi halutessaan heleposti napata päältä pois. Ja joo, kupruilee se jos sen kastelee. NII MIKSI NÄÄ KASTELET PAHAVIA? Vituttaa tuommoset suomi24-visiirit jokka pittää nohevana puhheita erinäisten tuotteitten vioista, vaikka oikiasti ainuastaan käyttäjällä lyö tyhyjää.

Ja jotta ei pääsis syntymään harhaista käsitystä mestarileipurista, joka syö ainuastaan valiolaatua, tässä arkisempaa tasoa. Kakku meikän omille 20-vuotissynttäreille. Juhlimassa meitä oli kaks. Ennen koristelu oli se kohokohta, nykyään syöminen. On siis luontevaa jättää turhat välivaiheet pois.

Samoissa kekkereissä piti tietenki olla kaks kakkua koska olihan syöjiäki kaks. Viimesen päälle esittelykeleponen luomus

Ja sitte on tämä surullinen todellisuus.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Linssikeitto from hell

Päätin tomerana emäntänä tehä linssikeittoa. Ekkaa kertaa. Resepti oli sen verta hallussa, että keitto sisältää linssejä. Vilikasin muutamat reseptit läpi ja päätin tehä niinku ite haluan, niinko ylleensäki. Noh, jämäkeitoksihan se meni ja hyvvää tuli. Keitossa oli vaan yks ongelma: se oli niin SAATANAN tulista, ettei meikä saanu sitä yli desiä vejettyä millään. Leipää meni ja hiki puski. Syy tähän tragediaan lienee se, että kattelin kaupassa, että jos normi chili maksaa saman verran ku habanero niin kaiken jären mukkaan meikä säästää ku ostan tulisempaa khiliä. Kotona vielä varovarovasti maistatutin, että eihän oo liian tulinen hedelmä. "Ei tää maistu miltään." No joo. Heitetään sitte koko paska keittoon ja siemet kans niin tullee sitä makua. Ja maku tuli. Huh helevetti mitä soppaa. Ei sillä, muuten oli aivan mainiota vaikka heitin sinne semmosia "eihän tää oo vielä ees kokonaan vanaha"-vihanneksia. Porkkana ja punajuuri pikkusen lievensi tulisuutta, mutta aivan kauhiaa silti.

Ens kerralla en pistä khiliä.