torstai 6. marraskuuta 2014

Selityksiä selitysten perrään

Melekeen heti ku pistin tämän blogin pystyyn tyrehty meikän käsityöinto. Ylleensäki se into heijaa aaltoina ja yhen insipiraation innottamana pistän sitte kerralla kaiken kuntoon. Nyt vaan on niin syksy, että mitä järkiä ommella vaatteita ku ei halua niitä kuitenkaan käyttää? Vois tietenki ommella näitä syksyn ehottomia ykkösvaatteita: pussilakanoita. Munasillaan peitoissa möyriessä ei oo vaatteille sijaa. Ainuat aihetta liippaavat hommat on ollu siskon housujen kaventaminen ja värityskirjan täsmällinen väritys.

Pitkään aikaan en oo myöskään askarrellu, leiponu tai neulonu. Enkä pahemmin teheny ees mittään oikiaa ruokaa. Jotenki ei vaan vittu kiinnosta. MUTTA, tämä mynnähys on johtanu aivan uusille aluevaltauksille, nimittäin kirjoihin.

Oon aina ollu tosi huono lukemaan. Ihan siis huono huono jo siksi, että se on tosi hiasta ja mennee heleposti sanat ja kirjaimet sekasin, lukkee vaan ajatuksiinsa uupuneena sammaa sivua uuelleen ja uuelleen. Sen takia en oo sitte jaksanu kauhiasti lueskella, koska se kirja pitäis valikoija tosi tarkkaan, ettei vaan tuhlaa kallisarvosta lukuintoa johonki tylsään. Siitä on tullu sitte loputon kierre: en halua lukia, koska se on niin hiasta ja se on niin hiasta, koska en lue tarpeeksi. Oon ollu enempi se aku ankka ja alibi -kirjallisuuen kuluttaja. Koulussa oli aina ihan kauhiaa ku heitettiin kirja etteen "eipä tässä varmaan kuukautta enempää VOI mennä". Kyllä muuten voi, katotaanko? Terveisin nimimerkki "luin Sinuhen kahessa vuojessa".

Mutta nyt on tapahtunu ihime! Oon oppinu lukemaan! Mulla on viimeinki ollu kaikki aika maailmassa iliman aikaavieviä velvotteita. Oon jaksanu ja ihan halunnu käyä kirjastossa, oon bongaillu uskomattomia löytöjä kirppareilta ja mulla on ollu sitä aikaa. Kevväällä jo aloin lukemaan vähän enempi, mutta pitkin kessää tahti on kiihtyny ja nyt se on jo ihan mahoton. Kuukauessa oon saanu luettua ainaki kaheksan kirjaa. Ennen sain parhaimmillaanki luettua kuukauessa yhen kirjan. Ja voi että mie nautin tästä. Ahmin ihan raivolla kaikkea. Dekkarit on se meikän pääruoka ollu penikasta asti ja sehän se meikän sadistin sydäntä lämmittää edelleen. Nyt on kuitenki repertuaariin lisätty alakuruuaksi surkiat ihimiskohtalot ja jäläkkäriksi kauhu. Välissä hulijuttelen sormia pikkusen runnouessa ja siinä alibissa.

Nii että siksi meikä ei nyt tee mittään. Ku meikä lukkee niinkö elläin.

2 kommenttia:

  1. Oi, lukuinto on paras into! Plus kirjastossa haahuilu ja kirjojen haistelu on aika koukuttavaa puuhaa.

    - Se Omituinen Nuuskija Hyllyjen Välistä

    VastaaPoista
  2. Kirjasto on vaan niin zen mesta, että ei voi lukia siellä ku uni tullee. Se ei varmaan ois ongelma, jos en ois niin äänekäs nukkuja.

    VastaaPoista