keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Pyhä keskeneräisyys

Kaikilla on jotaki mikä on aina kesken. Joillaki on kesken kirjoja, toisilla vintin raivaaminen ja sitte on nämä vitun käsityöt. Jotenki siinä käy aina niin, että ku jonku homman puotat käsistäs kerran, niin tilanne eskaloituu ja siitä hommasta tullee ylitsepääsemätöntä. Mikä siinä on? Vaikka sen mekon tekeminen ois ollu ihan hauskaa, tai niin hauskaa ku se edes voi olla, niin silti sitä ei VAAN VOI TEHÄ LOPPUUN. Joko kerralla koko paska tai sitte ei ollenkaan. Tunne lienee tuttu kaikille.

Noh, luonnollisesti mullaki on näitä "joo meikä tekkee huomena loppuun" -rojekteja enempi ko niitä valamistunneita. Joskus vetkuttelulle on ihan hyvä syy. Esim "meikä kusi tämän, ei oo enempää sopivaa kangasta, eikä rahhaa ostaa lissää". Tai "vittu en TODELLAKKAAN ompele tätä paskaa koskaan loppuun ko tämä oli aivan kuolleena syntyny idea muutenki". Tännään on se päivä ko pääsen esittelemään jotaki, joka on maannu vuojen tuossa not gonna happen -kasassa, mutta NOUSSUT INFERNON YHDEKSÄNNESTÄ PIIRISTÄ, HERRAMME, KOINTÄHDEN, VALON TUOJAN RINNALTA, SÄÄLIMÄTTÖMIEN KOETTELEMUSTEN KAUTTA KESKUUTEEMME. Ts. Kangaskaupassa oli ale nii sain kahella eurolla uuen kankaan.

En ees ommellu tuota paitaa ite, aint nobody got time fo dat. Kirpparilta parilla eurolla paita niin säästyy paljolta pahalta. Siihen vaan sitte kätsästi tekasee alaosan. Tai niin meikä visioi.  

Todellisuuessa mulla palo käämit jo vyötärökaistaleen kans. Eli siis sen ainuan osan jonka pitäs olla istuva. Siihen pittää saaha istutettua semmonen pirullinen keksintö, joka myös vetoketjuna tunnetaan. Lukuisia vetoketjuja ommelleena voin sanoa, että en muute ossaa sitä vieläkkään.  

Jokanen joka ei ossaa ommella ja ompelee silti, tietää kuinka palion sydänverta pittää vuodattaa pelkästään istuvan hammeen tekemisseen. Huomaa, että helmaa ei oo edes päätelty :D Meikän kirjoissa tämä luetaan silti valmiiksi tuotteeksi. 

5/5. Tai no, vetoketjusta huolimatta tuohon vaatteeseen on mahoton päästä sisälle ja vielä mahottomampi ulostautua siitä. Irrelevanttia.
Eli siis ompelin tuohon oranssista verhokankaasta alaosan, mutta onnistuin ryssimään sen totaalisesti. Se oli mallia sieni, koska olin vakkaasti sitä mieltä että lol kaavat, lol mittaaminen, lol vetoketjut. Piti sitte ottaa vähän ettäisyyttä tähän rojektiin ettei tarvi polttaa sitä. Loppujen lopuksi oli suht iisiä tehä semikellohame ku 1) mittas 2) katto vähän millasilla kaavoilla tuo onnistuu ja 3) pisti sen saatanan vetoketjun ihan päin helevettiä.


Ps. Repiää taas näille kuville ja muutenki koko blogille :D Sen mitä häviää kirjakasa-/sytkäri-/itselaukaisinviritelmissä, voittaa huonossa tarkennuksessa, suttusessa photoshoppaamisessa ja pöliässä naamassa. Joo tämä on tämmöne fantsu lifestyle-blogi siitä ko en ossaa ommella ja muutenki vituttaa kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti