maanantai 20. lokakuuta 2014

Historian helemojen hulinaa pt. 1

Sain ompelukonneen rippilahajaksi eli kaiketi vuonna 2005. Sitä ennen olin tehny lainakonneilla ehkä pari hametta, mutta ne oli niin surkeita kötöstyksiä ettei ole kuvia edes olemassa. Eikä mulla kyllä tainnu ollakkaan sillon muutako filimikamera, eikä puhettakkaan että oisin omistanu tietokonetta tai, että meillä ois ollu nettiä. Eipä ole sitte tullu käytännönsyistä ikuistettua niitä hamoja. Ne oli ommeltu sillä perinteisellä "muotoile kankaasta putki ja ujuta siihen kuminauha toiseen päähän"-menetelmällä. Eli meikän hameajanlasku alakaa omasta konneesta ja ohheisesta runkkarihammeesta.
Ihan eka itetehty hame. Kuvasta voi päätellä, että tästä on jo tovi aikaa. Oiskohan ollu ehkä 2006 tai 2007 (se vuosi ku rovaniemirockissa soitti j.m.k.e.). Kaavoja en oikeen osannu/jaksanu/halunnu tehä, niin malli katottiin jostaki vanahasta hammeesta vähän sinne päin ja kieltämättä ihan yllättävän hyvä tuosta tuli. Hame on tosin kadonnu johonki vuosia sitte.

Toinen hame oliki jo vaikiampi, mutta tuli niin laatukammaa, että tämä on vieläki käytössä. Joskus samoihin aikoihin tämäki on tehty ko tuo eka. Madetojan lukiolaiset tais järjestää jokku pippalot missä oli teemana disney, niin tarttin Liisa Ihmemaassa-hammeen. Materiaalina isän vanha lakana joka toi hamoseen heti uutena ihanasti ajan tuomaa hapristumista ja värimuutoksia. Toisin sanoen: siinä oli reikiä ja paskaa jo tehessä. 

Veikkaan että jokunen kuukausi tai vuosi meni ennenko oon uutta projektia alottanu, mutta johonki 2007-2008 paikkeille tämä varmaan ajottuu. Isä nimes tämän sittemmin tuksuhammeeksi. 

Tämä on tehty 2008 tai 2009. Mahollisesti yks raivostuttavimmista ompeluksista tähän asti. En ihan hirviän hyvin osannu vieläkään ommella, enkä suostunu niitä kaavoja tekemään. Tuurilla mentiin siis tämäki (ja kaikki tämän jäläkeen...). Kangas oli kirpparilta löytyny verho ja vetoketju löyty vanahoista tennareista (jotka muuten myös korjasin ite vetoketjun riistämisen myötä. Voin kertoa, että normiompelukonneella vetoketjun vaihtaminen edes kangaskenkiin on vähintäänki alimmalta helevetin tasolta kotosin. Siltä samalta tasolta mihin natsit joutuu).

Tässä persvakosen kohilla edustuspaikalla se vetoketju saa sitte olla. Aikalailla 5/5 hame tuosta loppujen lopuksi tuli, mutta en tiiä vieläkään oliko se sen arvosta.

Näitten hammeitten jäläkeen tais lopahtaa mulla se pahin/paras ernuvaihe, niin sain ruveta tekemään hitusen maltillisempia ja sitä mukkaa myös vähän vähemmän raivostuttavia vaatteita. Niistä lissää sitte joskus toiste.

4 kommenttia:

  1. Ooh näähän on värikkäämpiä ku Lushin saippuat! Sori kaupallinen vertauskuva, tuli vaan ekana mieleen ja mikäs tässä samalla on mainostaa, höhhöh. Tosi upeita hameita. Mä yritin neuloa villasukkia, mutta toukokuussa opettaja sano että ei niistä tuu valmiita. Tein sitten sinisen hiiripehmolelun meidän isälle.

    VastaaPoista
  2. Masentava opettaja, ihan hyvin ois voinu tulla valmiit. Ei se ole niin vuojen tai kymmenen päälle! Mutta mitä jos mulle tullee sitte spämmiä :(

    VastaaPoista
  3. Mulla ainaki menee spämmit suoraan jonkun filtterin kautta roskaposteihin. :) Tai ainakin tähän asti kaikki on menny. Nyt ku mainitsin asiasta niin ei varmana mene seuraavalla kerralla...

    VastaaPoista